Kirsikkakin kukkii jo.

Ostimme eilen myös perhepäärynäpuun, jossa oli kolme erilaista päärynälajia, joista Pepi on hyvin talvenkestävä ja jo nuorena satoisa. Sen hedelmät ovat kypsänä pehmeitä, makeahkoja ja kypsyvät syyskuussa. Puu on myös Itsepölytteinen. Toisena osana siinä on Tohtorinpäärynä, joka on suomalaisen Ahtialan kartanon lajike. Hedelmä on keskikokoinen, auringon puolelta punertava. Sen malto on karkeaa ja mehukasta. Päärynät Kypsyvät syyskuun alussa. Kolmas lajike on Vekovaja joka on Mielenkiintoinen syyspäärynälajike Uralilta. Se on kehitetty Tseljabinskin tutkimustaitoksessa ja on kahden päärynäristeytyksen risteytys. Hedelmä suuria, vihertävänkeltaisia, toispuoleisesti punaisia, mehukkaita, imelänhappoisia. Talvenkestävyys on erinomainen ja ruvenkestävyys hyvä. Tuollaista noista kerrotaan.

Mesimarja odottaa istuttamistaan. Löysimme koko kaupungista ainoastaan yhden kappaleen mesimarjaa, jossa kyllä samassa kahta lajiketta – yksinään se ei näet pölyty. Kokeilu tämäkin.

Vauhtia piisaa jatkuvasti. Elämä on vauhdikasta näin keväisin maatöiden kanssa ja  kun muutkin työt pitäisi hoitaa... Rukouksena voisi olla:

Voi, Herra, mitä tehdään silloin,
kun kaikkea on liian paljon?

Olisiko jossakin joku tuomari,joka viheltäisi pilliin silloin,
kun jollakulla on liian kiivas vauhti päällä?

Oi, Herra, mitä tehdään silloin,kun on vain sänky ja särky,
hoitajat harvakseltaan vuoteen luona?

Olisiko jossakin joku,
joka tulisi ja istuisi kauan, hieroisi kädet,
kampaisi hiukset, avaisi ikkunan?

Oi, Herra, tahdomme tasata,
opeta meidät tasaaman tässäkin.

Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimessä. Aamen.