Kävin siunauskeskustelussa vainajan kotona. Puoliso kertoi miehensä valmistaneen paikkakunnan kirkon alttarikaiteen verhoilut.  Ja nyt samassa kirkossa hänet siunataan tuon saman alttarikaiteen edessä. 

Viime aikoina on ihmisen elämä ja sen pituus puhutellut monen monta kertaa. Muistot tulvivat mieleen. Kävin tänään omaisten haudoilla. Siivoilin mummoni vanhempien hautaa: poistin rikkaruohoja, haravoin ja siistin kuunliljaa, joka rehottaa siinä mahtavan kokoisena. Aioin istuttaa tälle haudalle kesäkukkia, mutta ne eivät mahtuneetkaan. Kävin vanhempieni haudalla. Se on seurakunnan hoidossa ja hyvin hoidettu. Pistäydyin myös serkkuni, jumalanpalvelijan, ortodoksin haudalla, jossa kukkivat orvokit ja jossa oli myös muovinen orvokki.  Venäjällä ja joissakin muissa maissa on muovikukkien koristelemilla haudoilla valokuvia ja värikkäitä kynttilöitä. Olen hieman ulalla siitä, miksi ortodokseilla on Suomessakin muovikukkia haudoillaan. Toki, jos lähiomaiset asuvat kaukana, he haluavat, että on jotakin heistä muistuttavaa, mutta… en oikein ymmärrä, että kesälläkin on muovikukkia. Ennen vanhaan hautausmaata kutsuttiin Jumalan puutarhaksi. Ja silloin sinne tuodaan eläviä kukkia sekä kynttilöitä. Elävä kukkahan on aina kaunis. Kun se kuihtuu, se korjataan pois ja laitetaan uusi kasvi tilalle.

Sanna Kinni tutkielmassaan pohtii, ovatko palmunoksat mahdollisesti tehneet tilaa kipsisille hedelmäasetelmaveistoksille ja oikeiden ruusujen sijaan ikipunaiset muovikukat kukkivat kesät talvet, styroksisten tiimarilintujen suorittaessa sulkasatoa sadettimien luomien sateenkaarten alla? Esineiden sisältö kertoo aikansa kuvamaailmasta. Tarttuessaan esineeseen omainen on tehnyt valinnan, joka on ollut hänen mielestään sopiva vainajan muiston ylläpitämiseen ja muisteluun ja hänen poissaolonsa kohtaamiseen. Yhtä aikaa haudalla käymiseen liittyy oman elämän rajallisuuden pohdinta ja kuoleman liittäminen jollain tavalla järjellä käsitettäväksi osaksi omaa elämää. Mätäneminen, hajoaminen, lahoaminen, kuoleman elementit ovat läsnä hautausmaalla, vaikka ne pyritään kirjaimellisesti lakaisemaan näkymättömiin ja haistamattomiin. Mullan altakin niiden olemassaolo ja tieto oman elämän suunnasta kohti kuolemaa tiedostetaan ja siihen vastataan rituaalilla, johon valitut esineet ovat valmistettu kestävistä, lahoamista ja mätänemistä uhmaavista materiaaleista, muovista, kipsistä tai keramiikasta. (Sanna Kinni: Erään puutarhurin ajatuksia kitschistä ja hautausmaaesineistön merkityksistä kuoleman kohtaamisen rituaaleissa.)