Postissa tuli tänään sukulehti. Sen pääkirjoituksessa todettiin, että tuntemalla oman maan ja suvun historiaa, voi suhteuttaa helpommin nykypäivän ongelmia. Niinpä niin. Olen sukua miettinyt viime päivinä paljon. Olen pohtinut, miten vähän on aikaa ollut suvun jäsenten tapaamiseen viime aikoina. Mihin aika oikein kuluu? ( Mies sanoi, että blogin pitoon!) Kiltti ihminen ei halua pahoittaa toisen mieltä sanomalla ei. Joskus taas tuntee itsensä tyhmäksi, kun tulee luvatuksi liikoja. Toisinaan vain ei voi mitään sille, että joku toinen (työ tms.) järjestelee aikataulunsa oman mielensä mukaan ja omat asiat täytyy laittaa uuteen tärkeysjärjestykseen.

Silloin kun joku suvun jäsen kuolee, niin sitä alkaa yhä enemmän miettiä omaakin elämäänsä ja sen päättymistä.  Voisi olla aiheellista tehdä sukupuu ja tutustua sitä kautta sukuun tarkemmin. Sukupuun tekemisen avulla menneisyyden tapahtumat yhdistyvät nykyisyyteen.

Tämän päivän päivänsana: ”Usko on suuri rikkauden lähde, kun tyydymme siihen mitä meillä on. Emme me ole tuoneet mitään mukanamme maailmaan emmekä voi viedä mitään täältä pois.” ( 1 Tim. 6:6-8)