Päivä on taas ollut monimuotoinen. Sain aamulla tietää sukulaisen kuolemasta ja illalla oli teatteriesitys ihan toisissa merkeissä toisen suvun kanssa.

Huomaan, että aina pitäisi lähteä katsomaan läheistä silloin, kun kuulee tämän sairaudesta eikä jäädä odottamaan parempaa aikaa. Sitä vain ajattelee, että jos toinen kutsuisi selkeästi: tule tänään. Harmittaa, kun itse en osaa pitää yhteyttä tarpeeksi usein läheisiin.

Teatteriesitys kertoi tarinan pennittömistä muusikoista, jotka joutuvat tahtomattaan mafiosojen tekemän murhan silminnäkijöiksi. Miehet lähtevät pakoon heitä jahtaavaa gangsteripomoa ja hätäratkaisuna kaksikko päättää pukeutua naisiksi ja värväytyä naisorkesteriin soittajiksi, Josephineksi  ja  Daphneksi. Rakkaus sekoittaa kuviot ja vanhempi miljonääri-herra rakastuu päätä pahkaa Daphneen  ja päättää naida hänet! Kun Daphne kertoo miehelle olevansa itsekin mies, hän saa vastaukseksi lauseen "Kukaan ei ole täydellinen”.

Tänään kitkin vattumaalta vuohenputkia. Aika kinkkistä kitkettävää!  Eilen oli vesiheinääkin mukavampi kitkeä kukkapenkeistä. Vuohenputki (Aegopodium podagraria) on puutarhassa tehokkaan leviämisensä vuoksi kiusallinen ja vaikeasti hävitettävä rikkaruoho. Kitkemisyrityksetkään eivät sitä hävitä: maavarsi murtuu ja sitä kasvaa lisää maavarren palasista. Leviämistehokkuudessaan vuohenputki on juolavehnän luokkaa. (Leviäisipä sanoma Jeesuksesta yhtä sitkeästi ja hyvin!) Vuohenputkea voi kyllä käyttää ravintona, mutta se ei ole minua kiinnostanut. Helpollahan siitä saisi keväällä heti tuoretta salaattia tai soppalisää. Vuohenputkessa on rautaa ja C-vitamiinia. Kitkiessä keräsin myös joukoittain kotiloita ämpäriin, jossa hukutin ne astianpesuaineveteen.