Mökillä kasvaa kukkapenkissä raunioyrtti, jonka sain ystävättäreltä. Se on aikamoinen lisääntymään. Raunioyrtti on vanha koriste- ja rohtokasvi, jota tavataan suurimmassa osassa Suomea viljelykarkulaisena. Luonnonvaraisena se kasvaa rannoilla ja jokien varsilla. Sillä on isot, voimakkaat juuret ja siksi se tulee toimeen muiden kasvien joukossa ja viihtyy jopa kivikasoissa. Kukat ovat aluksi punertavia muuttuen sinertäväksi. Valkoista muunnosta esiintyy myös meidän lähellä ojassa. Kasvin juuri on musta ja myytiin aikaisemmin apteekissa mustajuuren nimellä. Rohdoksi käytetään keväällä tai myöhään syksyllä kerättyjä tuoreita tai kuivattuja juuria. Jauhetulla juurella on lääkitty haavoja ja luunmurtumia - siitä nimi “luidennitoja“. Juuresta tehdyllä keitteellä on hoidettu sisäisesti keuhkokatarria, ripulia, mahahaavaa ja muita vatsasairauksia. Lisäksi on lääkitty hermosärkyä, reumaa ja muita nivelkipuja sekä haavoja. Lehtiä voi käyttää hauteina ja uutteina ulkoisesti samoihin tarkoituksiin kuin juuria.

Eilen oli yksi uurnanlasku ja tänään toinen. Joskus mietin, jääkö hautaansiunaamistilaisuus tavallaan kesken, kun arkku jää kirkkoon/kappeliin ja saattoväki poistuu pois. Sitten ehkä viikon kuluttua tehdään uusi matka ja saatetaan uurna hautaan eli vainaja vasta nyt hautaan. Miten tämä mahtaa vaikuttaa lähiomaisiin?