Päivän kukka: verenpisara.

Lapsena verenpisaran nuppuja oli kiva poksautella, mutta siitä sai kyllä sapiskat, koska kasvi ei sitä kestänyt vaan tiputti nuo poksautetut kukkansa.

Meillä on pihalla viisi verenpisaraa, joista kaksi isonisoa. Ne onkin pari vuotta talvetettu viileässä. Keväällä ne sitten tuotiin ensin verannalle, sitten hallojen mentyä jälleen ulos. Ostimme keväällä vielä kolme uutta lisää, joten verenpisaroita riittää.

Verenpisara on 30-40 cm korkeaksi kasvava puolivarjon kukkija. Verenpisaraa voidaan käyttää amppelikasvina, ruukuissa tai maahan istutettuna. Sitä on myös rungollisena. Sen sateenkesto on hyvä, mutta voimakkaassa tuulessa versot saattavat murtua. Harmi, kun oli aika iso verenpisara kannon nokassa, niin jäi jäljelle vain pari oksaa, mutta näkyy tuo tekevän jo uutta. Verenpisara pitää runsaasta ja tasaisesta kastelusta. Niinpä joka ilta kastelen kaikki verenpisaramme kunnolla. Hyvä on myös lannoittaa kastelun ohella. Verenpisara kukkii ulkona myöhäiseen syksyyn, kun muistaa runsaan kastelun ja lannoituksen kukinta-aikana.

Elokuussa voidaan myös ottaa pistokkaita, ja kun niiden annetaan talvehtia, saadaan nopeasti kukkivia nuoria taimia. Kasvia voi lisätä myös siemenistä. Omista kasveista voi ottaa punamustia marjoja, jotka kylvetään keväällä. Ne voivat jo samana kasvukautena kukkia.

Verenpisara laitetaan kukinnanjälkeen viileään paikkaan esim. ikkunalliseen kellariin. Verenpisaran säilyy talven yli viileässä ja valoisassa paikassa varovasti kastellen. Kun kasvu alkaa keväällä, se sitten leikellään voimakkaasti ja istutetaan uuteen multaan.

Päivän sanasta: ”Tavoitelkaa rauhaa kaikkien kanssa ”(Heprealaiskirje 12:14)