Tein puutarhakierroksen. Oli aikamoinen tuuli. Omenoita oli pudonnut urakalla varsinkin puusta, joka on kovin vanha (ennen meitä täällä ollut) ja kai kannosta lähtenyt uudelleen. Nuo happamat pienet omenat ovat erittäin hyviä hillo-omenia. Mutta suurimman yllätyksen koin luumupuiden alla. Tuuli oli tiputtanut ison ämpärillisen luumuja! Niinpä tämän illan ohjelma meni uusiksi: on tehtävä luumuhilloa. Kiehautan luumut mehumaijassa, siivilöin kivet pois ja teen kattilassa hillon: sokeria ja taas Melatinia sitomiseksi ja säilytysaineeksi.
Tein vielä vattukierroksen. tavallisia puutarhavattuja löysin vielä yli puoli litraa. Karhunvatukatkin alkavat kypsyä alapihalla. Sain jo kypsiä aikaisemminkin yli puoli litraa. Karhunvatukoita (Rubus fruticosus) on monia eri lajikkeita ja lukuisia eri lajeja, jotka muistuttavat toisiaan. Meilläkin on kahta lajia, joista toinen on vielä myöhäisempi kuin tämä, josta kuva.
Marjat ovat vatunnäköisiä, mutta kypsinä mustia. Kasvin varsi on myös korkeampi ja letkeämpi kuin vatussa eli se vaatii tukea. Kasvissa on myös teräviä piikkejä. Kasvupaikan pitää olla aurinkoinen, suojainen ja lämmin, jotta marjat ehtisivät kypsyä ennen talven tuloa. Lehdet ovat myös toisessa lajissa erilaiset, ei niin paljon kovia piikkejä ja se kukki paljon myöhemmin ja marjat ovat vielä aivan raakoja.
Sana tälle päivälle: ”Ihmeellinen on sinun armosi, Jumala! Sinun siipiesi suojaan rientävät ihmislapset. Sinä ruokit heidät talosi runsain antimin ja annat heidän juoda ilosi virrasta. Sinun luonasi on elämän lähde, sinun valostasi me saamme valon.” (Psalmi 36:8-10)
