Olemme pari paivaa kulkeneet ilman etta olisi mahdollisuus paasta nettiin. Tanaan olen savuisessa kahvilassa majapaikan lahella. Kun paasimme tanne kuljettuamme Rabesta noin 29 kilometria, oli pyhiinvaeltajien majapaikka taysi. Sitten oli toinen, jonka viimeiset paikat saimme - ylasangyt. Ihan mukava vapaaehtoisten hoitama paikka, mutta ei ole keittiota eika nettia, mutta mukavia vapaaehtoisia ja avuliaita taallakin. Yksi heista huomasi hajoneen repun ja sanoi, etta korjaa sen! Niinpa, kun meilta molemmilta oli etunauha hajonnut, han ne korjasi ja neuvoi muutenkin minulle repun parempaa asentoa ja laittoi hihnat oikein. Todella hyvaa palvelua pyytamatta! Etsimme apteekkia - farmasia loytyi ja aukioloaikakin oli ovessa, muttei ollutkaan auki. Mika sitten lie syyna emme tieda ja niin siteet jaivat saamatta jalkaan.

Olin eilen 4.10. klinikalla Burgosissa hoidattamassa oikean pikkuvarpaani ja paremmalta se tuntuu nyt. Olipa tuokin kokemus - ihan hyvin hoidettiin ja eu-sairasvakuutuskortilla selvisin homman maksamatta mitaan.

Burgosin katedraalin (Catedral de Santa Maria) alttariseinällä Jakob. Katedraali on yksi Espanjan suurimmista.

Sita edellinen yo kului taman matkan kaikkein huonoimmassa majapaikassa, jonne ei todella kannata jaada. Jo majapaikan hoitaja lahimmasta kuppilasta oli ihan hoo ja paikka oli siivoton, mutta emme jalkani takia jaksaneet lahtea eteenpain hotelliin, mita monet muut ohikulkijat tekivat. Kerron myohemmin tarkemmin tuostakin.

Viime yon majapaikka Rabessa oli pieni hieno uusi albergue. Sinne ohjasi yksi paikallinen ystavallinen mies - Rabessa oli toinenkin albergue. Saimme jopa pestya ison pyykin eli myos paallysvaatteet konella ja koneella kuiviksikin. Juhlaa ja tuossa paikassa oli ystavallinen emanta, saimme ilalllaisen ja aamiaisen myos ja huonekin oli pieni, vain meita kaksi pariskuntaa kuuden hengen huoneessa. Tuo toinen pariskunta neuvoi, miten varpaat ja jalat saa pysymään rakottomina: paljon vaseliinia ja sitten vasta sukka jalkaan ja toinen sukka päälle ja kenkään. - Kaksi muuta huonetta olivat myos kai lahes taysia.

Mesetaa on ollut tuulista kulkea ja tana aamuna saimme ensimmaisen sateenkin - tosin vain vahainen, mutta puimme sadevaaatteet ylle ja reppusuojukset olivat muillakin kulkijoilla. Mesetalla tuoksuu lanta. Taalla kaytetaan kaikki hyvaksi eika niin paljon keinolannotteita kuin Suomessa, luulisin. Pelloille on levitetty lietetta aika lailla -  niin ja lehmankasat ovat pitkin poikin myos.

Tien vieressä oli myös tällainen varoitusmerkki. Kieltämättä tarpeellinen!

Hyvin olemme hengissa ja ruumin ja sielun voimissa, vaikka pitkia paivia olemme kulkeneetkin. Tanaan onneksi loysimme pankkiautomaatin. Ensimmainen ei antanut minulle rahaa - en tieda, menetinko jotain, mutta toisesta sain kuitenkin eraan caminolaisen avulla - tekstit espanjaksi...

 

Hornilloksessa 5.10. aamupäivällä pysähdyimme kahville ja teelle. Täältä on enää 469 kilometriä Santiago de Compostelaan.