Nuoskakeli tänään. Pitkin päivää on satanut jalkarättejä. Tein lumienkelin ja lumilyhdyn pihalla. Nyt olisi ollut hyvä keli tehdä lumiukkokin.

 

Käväisimme kaupungissa. Hain uuden passin. Tämä on nyt se ns. sormenjälkipassi. Sitä varten otettiin elektroninen sormenjälki. Passi on voimassa nykyään vain korkeintaan viisi vuotta, kun entisen sai kymmeneksikin vuodeksi kerrallaan.

Ostimme kaupunkireissulla myös muutaman miljoonakellon ja lumihiutaleen taimen. Kesää alamme odotella.

Tein viipaleperunalaatikkoa. Viipaloin kilon verran perunoita ja kaksi isoa porkkanaa ja laitoin kolme pientä punasipulia samoin viipaleiksi. Lisäksi ruskistin 400 grammaa naudan jauhelihaa ja lisäsin pannulle sitruunapippuria, valkopippuria ja kourallisen mäkimeiramia. Kaikki nuo edelliset sitten vuokaan vuorotellen ja puoli litraa lihalientä joukkoon sekä runsaasti juustoraastetta pinnalle ja eikun uuniin tunniksi noin 200 asteen lämpöön.

Riitta Vesala Suunvuorossaan radiossa sanoi tänään, että ”Arjen arvon ymmärtää silloin, kun rutiinit syystä tai toisesta katkeavat. On suurta tuhlausta havahtua huomaamaan itsestäänselvyyksien ja rutiinien merkittävyys vasta silloin, kun ne on jo menettänyt. Eikö siis kannattaisi havahtua hetkeksi huomaamaan oman elämän arkisia, mutta arvokkaita tekijöitä? Mitä sellaista sinulla nyt on, jota kaipaisit, jos sen menettäisit? Nopein tapa tulla rikkaaksi on oivaltaa, mitä jo omistaa. Eläköön tavallinen arki!!”