Tänään on sitten Orvokinpäivä ja kakku valmistamatta, kun tulimme vasta päivällä mökiltä. Toki eilen mökillä leivoin rusinapullia ja päärynäpiirakoita ja mustikkapiirakkaa sillä aikaa, kun mies kokosi sirkkelin ja lyhensi verannan laudat ja naulasi ne. Ja hyttysiä riitti, kun kannoin lautoja mäeltä saunalle - tuli hiki, muurahaiset kipusivat jalkoja pitkin ja hyttyset inisivät ja yrittelivät pistää. Oli mukavaa saada uida monta kertaa; veden lämpötilakin oli jo 17 astetta.
Pyhiinvaelluksen ajatukset mielessä, koska me molemmat lähdemme vaeltamaan viikonvaihteessa Imatralta Enonkoskelle. Pakkaukset ovat vielä levällään ja osa tarvikkeista hankkimatta ja työpäivät vielä välissä.
Kalle Elonheimo kirjoittaa kirjassaan Pieni pyhiinvaelluskirja vaeltamisesta. (Valitettavasti tuo kirjanen on loppuunmyyty.) Ylösnousemuksensa jälkeen Vapahtaja lähetti apostolinsa julistamaan ilosanomaa kaikkien kansojen pariin, kaikkeen maailmaan. ja he lähtivät ja kulkivat aina maailman ääreen asti. Sanomansa lisäksi heidän kulkutapansa on jäänyt elämään ainakin suomen kielessä: jalkaisin kulkemisesta puhutaan apostolin kyytinä.
Varhaisia kristittyjä kutsuttiin tien kansaksi. Heihin sopi hyvin sana, mikä alkoi merkitä pyhiinvaeltajaa: peregrinus eli vieras, muukalainen, kulkija. Useissa Euroopan kielissä pyhiinvellusta ja pyhiinvaeltajaa merkitsevä sana perustuu latinankieliseen sanaan peregrinus – englannissa pilgrimage/pilgrim, espanjassa peregrinacion/peregrino/a.
Heprealaiskirjeessä sanotaan, että tässä maailmassa kristitty on vieras, hänellä ei ole pysyvää majaa, vaan hän odottaa tulevaa.
Pyhiinvaellus on vastapaino kiireiselle elämäntavalle, irtautuminen arkielämästä ja antaminen pyhän tulla elämään. Tärkeää on myös yhteys toisten vaeltajien kanssa: samaa polkua kuljetaan! Kulkeminen irrottaa arjesta. Voi keskittyä luontoon, hiljaisuuteen, Kristukseen: on aikaa hengelliselle elämälle, rukoukselle.
Reppu muistuttaa siitä, että Kristuksessa vaeltajalla on kaikki, mikä on oleellista elämässä.
Sauva muistuttaa vaeltajaa siitä, että kaikessa voi turvautua Kristukseen.
Päähine suojaa helteeltä ja tuuleta ja muistuttaa, kuinka Jumala varjelee elämän vaikeuksissa.
Vaellustunnus on risti. Hengitykseen kuuluu rukous ja ravintoon Jumalan sana. Kuljetaan Kristuksen seurassa. Kun lähdetään pyhiinvaellukselle, lähdetään taivaltamaan, rukoilemaan jaloillaan.
