Työyhteisön koulutuspäivässä työntekijöille (ja vapaaehtoisille) oli aiheena pyhän kohtaaminen kirkkopedagogiikan keinoin. Kirkkopedagogiikka avaa oivallisesti kristillisen perinteen salaisuuksia nykypäivän ihmisille. Tutkimalla pyhää paikkaa lähestymme kunnioittaen myös Pyhyyttä itseään. Olimme kirkossa aloittamassa päiväämme aamusta tällä tavalla.

Harmitti toisaalta, kun piti lähteä kesken pois, koska toinen työtehtävä odotti. Oli siunaus naapurikunnan puolella. Kanttorikin vaihtui pari kertaa sairastelujen takia, mutta sain tilalle hyvän kanttorin, joka tunsi myös omaisia entuudestaan. Siunasin lähes satavuotiaan Karjalasta kotoisin olevan vanhuksen, jonka olin tuntenut vuosia työseurakunnassani. Muistotilaisuudessa oli diaesityksenä tietokoneelta valokuvia koko hänen elämänkaarestaan. Lapsenlapset olivat valmistelleet sen ja samoin videon. Mukavia muisteluita oli paljon. Muistotilaisuudessa kiersi myös muistokirja, johon oli koottu kuvia, ja jokainen läsnäolija sai kirjoittaa siihen muistojaan vainajasta.

Vielä illalla olin vuorostani taidenäyttelyn valvojana pari kolme tuntia ennen kotiinpaluuta. Kotona olikin sitten joukkoa koolla: pari lastenlasta vanhempineen oli tullut viikonlopun viettoon. Toiset kävivät nukkumaan ja jäin vielä valmistelemaan huomisia töitä (ja kirjoittamaan blogia!), jotta kerkiän olla vähän aikaa pienten kanssa ennen töihin lähtöä.