Päivä vain ja hetki kerrallansa, lauletaan virressä 338. Pienistä hetkistä päivä koostuu ja pienistä hommistakin. Tämä päivä on kulunut mitään näkyväistä aikaansaamatta. Ilta onkin sitten kulunut lähinnä huomisia valmistellessa.
Mies vaihtoi aamulla renkaat autooni, joten oli turvallista taas lähteä liikenteeseen. Kävin vielä huoltoasemalla tarkistamassa renkaiden ilmanpaineet, jotta uskallan ajella. Nopeusrajoituksetkin ovat nyt muuttuneet: Eipä meidänkään tiellä ajella talvella enää satasta.
Olin parturissa ja tukkaa lähti pois monen monta senttiä taas kerran. Kun kaupunkiin asti lähdin, niin monta asiaa oli hoidettavana samalla kertaa. Oli taas kokous kollegoiden kanssa ja sihteerin työt tälläkin kertaa. Kohta onneksi on vuosikokous ja pääsen niistäkin tehtävistäni irti eläkkeelle.
”Päivä vain ja hetki kerrallansa,
siitä lohdutuksen aina saan.
Mitä päivä tuokin tullessansa,
Isä hoitaa lasta armollaan.
Kädessään hän joka päivä kantaa,
tietää kaiken, mitä tarvitsen,
päivän kuormat, levon hetket antaa,
murheen niin kuin ilon seesteisen.
Joka hetki hän on lähelläni,
joka aamu antaa armonsa.
Herran huomaan uskon elämäni,
hän suo voimansa ja neuvonsa.
Surut, huolet eivät liikaa paina,
ne hän ottaa itse kantaakseen.
"Niin kuin päiväs, niin on voimas aina."
Tähän turvaan yhä uudelleen.” (Virsi 338:1,2)
siitä lohdutuksen aina saan.
Mitä päivä tuokin tullessansa,
Isä hoitaa lasta armollaan.
Kädessään hän joka päivä kantaa,
tietää kaiken, mitä tarvitsen,
päivän kuormat, levon hetket antaa,
murheen niin kuin ilon seesteisen.
Joka hetki hän on lähelläni,
joka aamu antaa armonsa.
Herran huomaan uskon elämäni,
hän suo voimansa ja neuvonsa.
Surut, huolet eivät liikaa paina,
ne hän ottaa itse kantaakseen.
"Niin kuin päiväs, niin on voimas aina."
Tähän turvaan yhä uudelleen.” (Virsi 338:1,2)
