Hesarin MATKAilu -sivulla oli tänään valittu tämän vuoden matkatärpit maailmalle. Yhtenä näistä oli Moderni pyhiinvaellus suksilla, jota mainostettiin liikuntalomana. Pyhillä Poluilla seitsemän päivän sivakointi lumisissa metsissä Joensuusta Uuden Valamon, Lintulan luostarin ja Enonkosken luostariyhteisön kautta Enonkosken kirkolle 220 kilometriä saattaisi olla hyvä taivallus, vai mitä? Lehti kertoo sanotun, että ihminen ei ole sama palatessaan kuin lähtiessään.

Yritän hiihdellä kotiladuilla, jotta jaksaisin tuollaisen matkan kulkea. Vaellus kiinnostaa, koska päivämatkat eivät ole kuitenkaan kovin pitkiä ja tällaisellakin kunnolla voisi pärjätä.

Hiihdinkin tänään parikymmentä kilometriä vaellusreittiä. Nyt olen puolet miehen hiihtomäärästä hiihtänyt! Latu-uralla oli yksi iso mäki (jonka tiesin ja olin toki kesällä kävellyt), jossa oli jo

ennalta varoitus, että vaarallinen lasku ja kehotettiin kävelemään se alas, koska mäen muoto oli väärinpäin mutkainen. No, en totellut tuota kehotusta ja niin pyllähdin suksien päälle ja istuin suksien päällä ja aurasin käsillä, etten menisi latu-uralta sivuun. Onneksi ketään ei tullut vastaan. Hartiat ovat kipeät hiihdon jälkeen, mutta muuten hyvä olo – tottumattomuutta.

Pakastinkin on nyt sulatettu (vrt. valokuvatorstain postaus)!