Luin parin viime viikon aikana kolme kirjaa kouluelämästä. Raisiolainen Aino Kontula, eläkkeellä oleva biologian ja maantiedon opettaja, on kirjoittanut kolme kirjaa Rexi on homo ja opettajat hullui! Opettajan päiväkirja, joka kuvaa nykyperuskoulua vuoden ajalta, ja Ei eläinkokeita, käyttäkää mopoja! Oppilaan päiväkirja, joka kertoo seitsemäsluokkalaisen oppilaan kannalta koulupäivistä lukuvuoden ajalta sekä Herra Rehtori, koulun rehtorin elämäntarinan.

Päivällä olin vapaaehtoistyön koulutus- ja virkistyspäivässä saamassa tietoa seurakunnan nimikkokohteesta botswanalaisen Thuson vammaiskeskuksesta. Suomalaislähettien 1980-luvulla perustama Thuson vammaiskeskus Maunissa on nykyään botswanalaisten hallussa ja vastuulla. Vammaistyön Botswanassa aloittivat suomalaislähetit 1980-luvulla vieraillessaan Namibiasta Botswanassa. He ihmettelivät, eikö Botswanassa ole lainkaan vammaisia. Vieraillessaan savimajoissa paljastui, että vammaisia oli, mutta he olivat suuri häpeä. Ihmiset kuvittelivat, että vammaisuus johtuu kirouksesta eikä sille sen tähden voi mitään. Nykyään vammaisilla on ihmisarvo asennekasvatuksen ja kuntoutuksen ansiosta.

 

Iltapäivällä kiertelin etsimässä verhoja olohuoneeseemme. Sain muutamia malleja kotiin näytteeksi. Mies lupaili laittaa huomenissa verhotangot paikoilleen, jotta pääsisimme kokeilemaan, millaiset verhot sopisivat uuteen väritykseen.

 

Hiihtoladulla on näkynyt hiihtäjiä tänäänkin. Mieskin hiihti pitkän matkan, mutta minä en ole toennut vieläkään ladulle.