Azoreilla ollaan edelleen. Tama saariryhmakin on samalla tavalla kolmen mannerlaatan yhtymakohdasssa kuin Japanikin. Olemme televisiosta seuranneet taallakin eilen ja tanaan tuota tuhoa, minka maanjaristys on siella tehnyt.

Tama paiva on lohopaiva. Opas kertoi, etta bpaikallsiet minibussit kulkevat tanaan, mutta eivat ne viikonloppuna liiku minnekaan. Turismo niin kertoikin, mutta ...uskoimme suomalaista opasta. No se siita. Aamulla kavelimme paikalliselle hedelma- ja vihannestorille. Katselimme, mita kaikkea taalla viljellaan ja myydaan tahan aikaan. Miltei mita tahansa loytyy, vaan ei maraguijaa, mita olisi tehnyt mieli syoda. No, ananaksia sen edesta.

Kiertelimme keskustaa ja ostimme vihannesten siemenia kokeiltavaksi kotosalla. Hankimme mm. kolibrikukan juuren. Sita voinee kasvattaa Suomessa sisalla, vaikka taalla se kukkii kaupungilla kukkapenkeissa. Tottakai kavimme taaas parissa erilaisessa kirkossa. Toinen oli nunnaluostarin yhteydessa olea São Christo-kirkko ja toinen Fatima-nimisen pyhimyksen mukaan nimetty aivan uusi ja kaunis meikalaisen makuun oleva kirkko. (kuvia tulee myohemmin)

Taalla on todella iso kauppakeskus, jossa on vaikka mita saatavilla. Siella on ainakin toistakymmneta erilaista pikaruokaravintolaakin. Yksi myy viidenlaisia soppia ja ateriaan kuuluu tukeva kasvis tai lihapiirakka ja salaattiannos, joma ja leipa. Siina oli todella tukeva lounas, jonka jalkeen kiertelimme valtavan suuressa supermarketissa ja sitten katselimme yhta puistoa ja ihastelimme sen kasveja, oli vaikka mita! Taalla kukkivat parasta aikaa atsaleat ja kameniat, kliiviat ja monet muut meilla tuttuina sisakasveina olevat kukat. Hotellin parvekkeen kukkapurkeissakin on ronsyliljaa.

Tanaan on satanut ja aurinko paistanut vuorotelleen moneen kertaan. Ei  sade ole kestanyt kuitenkaan kauaa kerrallaan.

Kohta olemme lahdossa lenkille taas. Nyt olin tassa samalla tutkimassa maanjaristyksesta kertovia suomalaisia sivuja.