Aamupäiväreissulla hain pienen hienon miehen meille. Yhdessä teimme pihatöitä.
Viiniköynnökset ovat lähteneet hyvin uuteen kasvuun. Kohta puhkeavia silmuja on paljon. Puhdistimme lehdet pois viiniköynnösten juurilta. Haravoimme niitä ja nostin sitten ne talikolla pressun päälle, jolla sitten vedimme ne lehtikompostiin. Kannoin peräkärrystä pöllit hakkuupaikalle ja nuori mies avusti. Pihalla oli mukava leikkiä myös sorakasassa.
Pihalla olivat alkaneet kukkia vihdoin helmihyasintitkin.
Raparperi on myös vihdoin ruvennut työntämään lehtiään ylöspäin.
Sisälle oli eksynyt pari kimalaista. Ne olivat kuolleet ja kuivettuneet, kun eivät kai olleet saaneet vettä eivätkä tarpeeksi muutenkaan syötävää.
Vein matkallani kaupunkiin pienen miehen kotiinsa, kun sisällä ensin tietysti olimme lukeneet ja leikkineet legoilla ja autoilla ja soittaneet pianoa ja rumpua ja tietysti myös syöneet ja välipalailleetkin. Lasten äidiltä saimme sisaruksista hienon kerhokuvan!
Ilta on kulunut tietysti veroilmoitusta tehdessä, ettei jäisi viime tippaan...
Sana tälle päivälle: "Ratkaisevaa ei siis ole, mitä ihminen tahtoo tai ehtii, vaan se että Jumala armahtaa." (Room. 9:16)
