Aamulla olivat vaellusjoukostamme aamuvirkuimmat keittäneet kahvit ja puurot meille muille valmiiksi. Aterian jälkeen lähdimme aamuvenyttelyille ja matkaan kävelemään pitkin Punkaharjua hyvän paikallisen oppaan johdolla, joka kertoili harjusta.

 

 

Punkaharjun luonnonsuojelualue on Suomen tunnetuimpiin kuuluva kansallismaisema, jolla on kiehtova luonnon- ja kulttuurihistoria. Käydessään Punkaharjulla v. 1803, ihastui keisari Aleksanteri I alueen luontoon niin, että määräsi puiston säilytettäväksi. 40 vuotta myöhemmin, 1843, siirtyi harju valtion omistukseen ja siitä muodostettiin Kruununpuisto, joka erotettiin kiviaidalla yksityisten maista. 

Salpalinjaa.

Idänkeulankärki kasvaa lähinnä vain tällä harjulla.

Vierailimme ikoninäyttelyssä Lustossa.

Koko luomakunta ikoneissa -näyttelyssä on esillä kolmisenkymmentä Piispa Arsenin, Ritva Koverolan ja Tuula Ahosen maalaamaa ikonia.

Ikonien valmistukseen käytettäviä tavaroita ja aineita.

Lusto on metsäkulttuurin valtakunnallinen erikoismuseo ja tiedekeskus – ihmisen ja metsän menneisyyden sekä tulevaisuuden kansainvälinen kohtauspaikka Punkaharjulla. Perusnäyttelyn erityisosio Hiljaisuuden huone on virtuaalinen luontoelämys vailla vertaa. Kun tulimme Hiljaisuuden huoneeseen, olimme syksyisen metsälammen äärellä, keskellä rikkumatonta luonnonrauhaa. Joutsenet lähtivät muuttomatkalleen, kalat polskivat, rantametsässä liikkui hirvi jne. Hiljaisuuden huoneen 23 metriä pitkän ja kolme metriä korkean luontokuvan Seitsemisen kansallispuistosta on ottanut valokuvaaja Antero Tenhunen.

Kuljimme myös Valtionhotellin ohi. V. 1845 nousi Punkaharjun laelle metsänvartijan talo. Taloon tuli huoneita myös puistossa käyville matkailijoille. Majoitustoiminnan vilkastuessa taloa laajennettiin 1879, 1893 ja 1899. Näin sai varsinaisesti alkunsa Suomen ensimmäinen matkailuhotelli, josta myöhemmin muodostui Punkaharjun Valtionhotelli.

 

Tulimme Harjunportin alueelle, jossa laivalaiturilla söimme eväät ja sitten lähdimme kirkkoveneellä soutamaan kohti Kerimäen kirkkoa. Soutumatka oli hieman yli 20 kilometriä.

 

Matkalla kävimme uimassa ja pitämässä muutenkin taukoa Patasalon saaressa.

Soutaessa lauloimme monta laulua. Yksi niistä oli tällainen mukaelma: Yksi pieni soutaja souti näin, aurinkoista vettä eteenpäin. Koska matka oli hauska niin, hän kutsui mukaan uuden kaverin. Kaksi pientä soutajaa… kymmenen pientä soutajaa… kutsui mukaan perämiehen…

Kerimäelle saavuttua menimme kirkkoon ehtoollishartauteen, jonka yhteydessä saimme myös kirkon esittelyn.

Kerimäen puukirkkoon mahtuu yhdellä kertaa yli viisituhatta henkeä. Kirkkoa ei nykyään enää lämmitetä, vaan se on vain kesäisin käytössä. Kirkon yhteyteen on myös rakennettu uusi kirkko: talvikirkko, jossa jumalanpalvelukset pidetään kylmään aikaan.

Kirkolta kävelimme vielä yöpymispaikkaamme hotelli Herttuaan, jossa olimme päivällisellä ja saunomassa ennen iltahartauttamme.

Sana tälle päivälle: "Jumala, joka on luonut maailman ja kaiken, mitä siinä on, hän, joka on taivaan ja maan Herra, ei asu ihmiskäsin tehdyissä temppeleissä. Häntä ei myöskään palvella ihmiskäsin, ikään kuin hän tarvitsisi jotakin - itse hän antaa kaikille elämän, hengen ja kaiken muun." (Apostolien teot 17:24-25)