Olin messussa  tässä kirkossa. Raamatun sana tänään: "Jeesus sanoo: "Rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta, jotta olisitte taivaallisen Isänne lapsia." (Matteus 5:44-45. Saarnavirtenä minulla oli virsi 509, jonka toinen säkeistö: "Herra, auta aina, etten ketään paina, etten toisten taakkaa suuremmaksi tee."

Eilen illalla leivoin messun jälkeen kirkossa oleville kirkkokahveille maidottomia, kananmunattomia pullia, joissa oli sisällä nakkeja.

Käväisin mökillä. Aurinko paistoi, mutta muuten oli syksyn tuntu: mustikanvarretkin ovat värittyneet. Monet kukat vielä kukkivat: muun muassa daaliat, asterit, krassit, samettikukat, kehäkukat...

Hetken aikaa kuljin metsässä ja poimin suppilovahveroita aivan mökin lähettyviltä ja löysin myös kantarelleja.

Messun jälkeen tapasin sukulaisia ja kiertelimme tutkimassa heidän kotinsa lähimaastoa. Tuossakin on pudotusta ainakin 40 metriä kalliolta järveen.

Kun patikoimme kallioilla, olisi luullut olevansa Lapissa, jos ei olisi tiennyt, että miltei kylän keskustassa olimme. Kallioilta oli mahtavat näkymät kauas. Noista kallioista on hakattu kiviä ja niitä kiviä on viety Amerikkaan asti. Seuralaiseni sanoikin, että olisi se Finlandia-talo voitu rakentaa tämän kivilouhimon kivistä, niin olisi vieläkin kunnossa siellä seinät Italian marmorin sijaan.

Illalla oli taas suvun yhteinen lentopallopeli ulkona. Olemme koko kesän voineet pelata joka sunnuntai ilmojen puolesta - sateet eivät ole osuneet peliä häiritsemään koko neljän kuukauden aikana. Ehkä jo ensi kerralla siirrymme sisälle taas talven ajaksi, koska pelivuoro on jo meille varattu.