Aamun reitti kulki tänään vaellusreitin polkua pitkin. Kylläpä metsässä oli monenlaista katsottavaa ja polkua pitkin oli mukava juosta. Pihalla jatkui lehtien haravointi ja monet muut touhut ja valitettavasti taas vaatteet olivat aika kuraiset kaiken tuon jälkeen, vaikka kurahousut olivat yllä.

Dominopalikoita oli hyvä asetella paikoilleen, vaikka varsinaista peliä sääntöineen emme pelanneetkaan tänään pikkusisaren päiväunien aikana.

Hullutuksia on olemassa ja nyt taas olen alkamassa uutta: Ilmoittauduin mukaan Lapaskuuhun, joka alkaa sopivasti Sukkasadon keruun jälkeen. Sukkasato jatkuu tämän kuukauden loppuun ja sitten heti… Tavoitteena on saada valmiiksi ainakin yhdet lapaset. Ne on jo pyydetty metsänvihreästä seiskaveikasta.

En muista, että olisin koskaan aikaisemmin neulonut yhtään lapasta. Kun olin nuori äiti, oma äitini eli lasten mummi neuloi lapsilleni lapasia samoin tätini, joten minun ei tarvinnutkaan opetella niitä neulomaan.  Nyt kohta alkaa siis opettelu…

 

Puutarhassa on vielä monia kukkia kukkimassa. Löysin sisälle maljakkoihin reunuspäivänkakkaroita, malvoja, kehäkukkia, verenpisaroiden ja pelargonioiden oksia.

Mies keitti taas painekattilassa hyvää mausteista savolaista kaalikeittoa. Sitä tuli koko kattilallinen ja siitä sai pakkaseenkin muutaman annoksen.

Sana tälle päivälle: "Kärsivällisyys tehoaa mahtimieheenkin, lempeä kieli särkee kovan luun." (Sananlaaskut 25:15)