Vuorokausi on kulunut kollegojen seurassa. Rovastikuntamme papit kutsui lääninrovasti koolle, kuten joka toinen vuosi on tapana. Saimme keskustella tärkeistä asioista, hiljentyä sanan ääreen ja saimme uusia virikkeitä aiheesta papin kipinä. Yksi tärkeä kokouksen anti on myös tavata kollegoja ja kuulla, mitä muualla on tehty ja välittää uusia ideoita. Kokouksemme aloitimme ehtoollisenvietolla seurakuntamme kirkossa.

Tänään saimme luennoitsijavieraaksemme mediatyöntekijä Heli Karhumäen. Hän toimii Lapuan seurakunnan tiedotussihteerinä, on pakinoitsija ja luennoitsija. "Seurakunnan tiedotussihteerin työssä on tämä ihana puoli: se hoitaa minuakin. Vaikka paiskin töitä usein kiireessä ja rutiinilla, työssä kuulemani Jumalan sana ja ihmisten kohtaamiset koskettavat myös omaa uskonelämääni. Olen seurakunnassa töissä, mutta myös seurakunnan jäsen, Jeesuksen seuraaja - kristitty." (EVL.fi)

Heli Karhumäki pohti seurakuntalaisen näkökulmasta, mitä papeilta toivotaan  - vieläkö kipinöi. Hän kehotti mm.: Anna seurakunnalle tehtävä, muuten joudut viihdyttämään sitä. Heli Karhumäki kehoitti toimimaan oikeana johtajana, joka palvelee, kapinoi, asettuu rinnalle, rukoilee ja siunaa, rakentaa siltoja, ottaa kantaa, yllättää, liuo uutta, ottaa vastuun ja kantaa häpeän -  mallina Jeesus Nasaretilainen.

"Tee järkyttävän oikeita asioita, jotka seurakunta muistaa aina." "Jos uskot johtavasi, mutta kukaan ei seuraa, oletkin vain päiväkävelyllä"

"Älä säästele siunausta!" "Rukous on tärkeää, niin esirukous itselle kuin seurakunnalle. "Varo, mitä rukoilet -  voit saada sen!"  Anna sisarten ja veljien rukoilla puolestasi. Kutsu kirkkoon rukoilemaan.  Karhumäki kertoi myös sodanaikuisista rukouksista. Ambomaalla olivat lähetit kertoneet joillekin sikäläisille, että Suomessa soditaan. Niinpä sikäläiset sitten keräsivät kolehdin, koska suuri heimo oli hyökännyt pienen heimon, suomalaisten kimppuun ja halusivat lähettää sen Suomeen. Mannerheim lähetti kiitokset kolehdista. Suomessa tuolla kolehdilla saatiin yksi asetakki ja kivääri, mutta tärkeintä olivat ne ambolaisten rukoukset suomalaisten puolesta.

Tiedätkö, mikä on latukka? Se on pappien läsnäoloa varten varattu siivo vitsi (teoksesta Elimäen tarkoitus).

"Nyt vielä etehesi,oi Jeesus, polvistun.
Sun siunauksehesi ja armoos sulkeudun.
Alusta loppuun johtaa, jos matkalla et saa,
niin vaara heti kohtaa, voin tieltä horjahtaa.
Vaan lankeemasta estää mua Jeesus voimallaan.
Näin usko loppuun kestää ja minut kruunataan.
Ristisi Golgatalla se voitonlippu on.
Vain siihen katsomalla saan voittopalkinnon.
Sä meihin taivaan tiellä Henkesi valo luo
ja kerran luonas siellä iäinen autuus suo." (Virsi 309)