Aamulla hain taas pienet. Menomatkalla kuljin luonnonsuojelualueen kautta ja ja paluumatka lasten kanssa kulki vaellusreittiä pitkin. Tutkimme matkan varrella monenlaisia kasveja. Poimimme mustikanvarsia maljakkoon ja tutkimme katajanmarjoja ja ihmettelimme niiden erilaisuutta: vihreitä ja tummansinisiä samassa oksassa. Neulasetkin olivat aika pistäviä.

Matkalla oli myös jäätynyt lätäkkö. Vaikka kuinka sitä tutki, niin vettä ei löytynyt - jää vain musertui jalkojen alla.

Pappa oli pystyttänyt laavun sisälle. Olipa siinä "teltassa" kiva leikkiä,hoitaa nukkeja ja  laittaa niitä nukkumaan ja lueskella, mutta eipä pieni hieno mies siinä päivätorkkuja halunnut nukkua kuten hän ei missään muuallakaan suostu nukkumaan. Lepääminenkin on aika vaikeaa edes papan ja pikkusisaren päiväunien aikana, vaikka hän silloin usein osaakin olla suhteellisen hiljaa.

Toisten ollessa päivätorkuilla saimme pienen hienon miehen kanssa lueskella ja tehdä juttuja käsinukkien kanssa. Putkisukkakäärmekin oli mukana.

Papalla oli taas ulkotyöpäivä: Puista on hieman karsittu oksia ja kompostit tyhjennetty ja muutenkin laitettu puutarhaa talvikuntoon.

Raamatun sana tänään: "Me katoamme kuin uni aamun tullen, kuin ruoho, joka hetken kukoistaa, joka vielä aamulla viheriöi mutta illaksi kuivuu ja kuihtuu pois." (Psalmi 90:5-6)