Olin tänään messussa, jossa oli mukana kaikki seurakuntamme rippikoululaiset aloittamassa rippikouluaan ja vanhempia ja kummejakin oli ja messun jälkeen heille yhteinen juttu. Ja messun toimittajat olivat valmistelleet hyvin jumalanpalveluksen. Tämän sunnuntain sanoma kehottaa meitä jättäytymään kaikessa Jeesuksen varaan. Hän auttaa meitä sisäisessä ja ulkonaisessa hädässä.

Kyllä oli kirkossa väkeä! Pisti vain silmään, kun riparilaiset eivät edes virsikirjaansa viitsineet avata...
Mutta isoset olivat mahtavia! Lauloivat, osallistuivat niin tehtäviin kuin penkeissä - rippikoululaisista kasvaa meillä taas uusi mahtavien isosten joukkokin...

"Isä, sinuun katson
tuskan tulessa.
Sinä tahdot aina
kantaa minua.
Sinulle saa huutaa
henki rauhaton.
Löydän lohdutuksen,
yö kun läsnä on.
Siunaa elämääni,
siunaa työtäni.
Auta, että tunnen
läsnäolosi.
Anna lampun loistaa,
mieli tyynnytä.
Isä, öin ja päivin
pidät kädestä." (Virsi 482:2,4)

Lapsenlapset touhusivat tänään vain sisällä, kun pakkasta oli yli 15 astetta.

Musisointi oli mukavaa tänäänkin. Oli mukavaa, kun edellisellä kerralla unohtuneet soittimet olivat löytyneet ja nyt niillä sai harjoitella.

Monenlaista ääntä kuului - hakka oli tänäänkin tavallaan myös soitimena.

Papan kanssa oli kiva opetella pelaamaan muistipeliä. Alkuiltapäivästä vieraamme lähtivätkin jo valoisan aikana ajelemaan kotiinsa. Me lähdemme kohtsiltään taas pelaamaan lentopalloa ja tänään hiihdotkin jäivät väliin pakkasen takia... Aurinko paistaa kauniisti...