Tulipa yllättäen työpäivä. Pääsin kinkereille puhumaan rukouksesta. Ja tietämättäni pääsin sellaiseen taloon, jossa olin nuorena käynyt kyläilemässä monen monta kertaa, koska sen talon lapset/nuoret olivat myös ystäviäni ja yhtälailla seurakuntanuoria kuin minäkin. Osoite oli vain vuosien saatossa muuttunut uudeksi. Tien nimikin kertoi kyllä entisten omistajien taustoista. Kun kanttorin kanssa kuljimme, kerroinkin hänelle tarinaa siitä. Talo oli ollut jo jonkin aikaa asumattomana, mutta yksi lapsista oli muuttanut siihen asumaan muutama vuosi sitten enkä ollut sitä tiennyt aikaisemmin. Oli ilo tavata kaikki sisaruksetkin ja paljon tuttuja ja puolituttuja muutenkin.

Kinkerit, lukukinkerit tai lukuset ovat olleet alun perin kirkon pitämiä kristinopin kuulustelutilaisuuksia. Kinkereitä järjestetään jonkin verran edelleen maaseudulla, jossa niillä on yhteisöllistä merkitystä. Kinkereitä pidetään kodeissa, kouluilla ja seurakuntataloissa. Jotkut seurakunnat on jaettu kinkeripiireihin kuten tämäkin. Kinkereillä täytettiin tänään kinkerikirjaakin ja valitiin mm. seuraavan vuoden kinkeripaikka.

Aiheena meillä oli Uskon eväät ja lähinnä rukous. Kanttori laulatti virsiä ja kinkeriporukka pyysi lisääkin. Läsnä oli kaikkiaan 25 henkeä, mikä on ihan hyvä määrä kotona kokoontuvana. Rukouksesta jo Luther opetti aikanaan, että rukoile ainakin kolme kertaa päivässä: Aamulla, päivällä ja illalla. Kun rukoilet aamulla, siunaa itsesi Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ristinmerkillä (otsa -ajatukset, rinta - tunteet, vasen ja oikea olkapää - kätten työt), lue rukous,uskontunnustus ja Isämeitä ja laula virsi (mieluiten käskyvirsi) ja käy päivän työhön. Päivällä rukoile ruokarukous ja isämeitä ja kun illalla käyt nukkumaan, niin taas siunaa itsesi ristinmerkillä, rukoile Isämeitäsi ja uskontunnustus ja pieni rukous ja - sitten nopeasti ja iloisin mielin levolle! (Katekismus)

Kanttorin virsikirja

Sana tälle päivälle: "Meidän ei pidä väsyä tekemään hyvää, sillä jos emme hellitä, saamme aikanaan korjata sadon." (Galatalaiskirje 6:9)