Eilen kirjoitin avioliiton solmimisiästä. Tänään ESS toikin esiin asiasta vanhoja juttuja: Avioliiton tarkoituksena oli turvata suku ja suvun omaisuus eli raha ja omaisuus olivat ainoa syy naimakaupalle. Vuonna 1569 Mikael Agricolan käsikirjassa mainitaan, että sulhasen pitää olla vähintään 14-vuotias ja morsiamen 13-vuotias. Vuonna 1734 sulhasen ikävaatimus nousi 21:een, morsiamen 15:een. Niin myös meillä Suomessa nainen oli naimattomana isänsä ja puolisona miehensä alainen. Vain leskenä hän oli täysivaltainen (Tämä tuli ilmi myös kirjassa, jonka luin: Aman, somalitytön tarina, jossa eronnut nainen oli vapaa omalla tavallaan). Meillä vuoteen 1865 asti morsian ei saanut itse päättää avioitumisestaan.

Mökillä puusouvia. Nuotiolla poltettiin kuusenhavuja ja hieman makkaraakin ja juotiin nuotion ääressä kahvit/teet. Kotimatkalla poimittiin pajunkissoja.

1238778416_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Piilokuva: Etsi makkarat!

Mökillä oli keittiömestari Aarne Nissisen Suuri keittokirja koteja varten vuodelta 1946, sisältää 1560 ruoanvalmistusohjetta, 125 kuvaa ja lihanpaloituskaavoja.  Etsin kirjasta perunajauhontekoreseptiä, mutta en löytänyt.  Äitini oli saanut sen häälahjakseen vuonna 1947. Saatteena oli:

Elon tyynestä rannasta purjehtimaan kuin sa lähdet tyttö hento Et tunne sa myrskyjä maailman se on sulle vieras ja vento Toivomme – et purttasi ohjaamaan sä löysit ystävän armaan mi purtesi kerran johdattaa saarille Onnellisten. Parhainta onnea toivottaen …