Katso naavaa puun taa, tutki tuulen suuntaa; se on pohjoinen. Tiukka mutru huuleen ja selkä vastatuuleen”, lauloi Katri-Helena aikoinaan Toivo Kärjen sanoittamaa laulua ja tuo jatkuu ” kestät kyllä sen. Kulkija ne tietää, kulkija ne sietää luonnon oikut nuo. Tuuli toista haastaa, turhat toiveet raastaa... Minne puuska roskan riepottaa?” kuvastaa tämän päivän säätä. Muutama vuosi sitten sisareni kysyi, asunko harjun etelä- vai pohjoispuolella. Piti hetki miettiä, kummalla puolella asun – en asu kummallakaan puolella vaan harjun päällä. Niin, tällaisina kylminä tuulisina päivinä on mahdollista mennä kevättöihin ulos, kun pääsee harjun suojaiselle puolelle, koska puutarhaa on harjun molemmin puolin. Vaikka tänäänkin oli kylmä, hyytävä pohjoistuuli, niin harjun eteläpuolella voi tehdä puutarhan kevätaskareita: leikellä oksia puista ja marjapensaista ja siistiä pihaa muutenkin.

 1240251530_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Omenapuun oksia

Siivosin papereita eli yritin vähentää niitä. Löysin monenlaista poisheitettävää, mutta myös säilytettävää. Aasian matkalla saamastani lappusesta luin, miten eräs afrikkalainen sananlasku luonnehtii, että ”Tie ei kerro kulkijalle, mikä odottaa matkan päässä”. Samassa lappusessa selostettiin myös, mitä vaeltajalla on mukanaan ja mitä nuo tavarat kertovat: kengät hitautta, sauva vapautta, hattu huolettomuutta, viitta yksinkertaisuutta, simpukka hiljaisuutta, laukku jakamista ja kynttilän valo hengellisyyttä.