Kielo on ollut vuodesta 1967 lähtien maamme kansalliskukka. Koko kielokasvi on myrkyllinen, etenkin sen kukat ja marjat. Kielon kukka tuoksuu hyvältä ja on kaunis myös maljakossa. Pihassamme kasvaa paljon kieloja.

 1243162097_img-d41d8cd98f00b204e9800998e 

Kalliokielon nuppuja

Pihassamme kasvaa myös kalliokieloja. Tämä kasvi pitää runsaasta valosta ja on kalkinsuosija. Kalliokielo n. tulee 20–40 cm korkeaksi. Kalliokielo on kasvitieteellisesti eri sukua kielon kanssa. Kalliokielo (Polygonatum odoratum)on kielon tavoin myrkyllinen. Marjat ovat myrkyllisiä. Juurakot sen sijaan ovat myrkyttömiä. Väitetään kalliokielojen kuivatuista juurakoista saadun jauhon muihin jauhoihin sekoitettuna käytetyn nälkävuosien ravintona. Myös kalliokielon juurakosta saadun keitteen sanotaan ulkonaisesti, jatketusti käytettynä, poistavan iholta kaikenlaiset pilkut ja syntymämerkit. Juurakoilla on uskottu olevan myös mystisiä voimia: legendan mukaan temppelinrakennuskiviä tarvinnut Israelin kuningas Salomo käytti kalliokielon juurakoidentaikavoimaa kallioiden räjäyttämiseen.

 1243162172_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Tyrnitkin alkavat kukkia. Tässä tyrnipoika Rudolf, jolla on kolme tyrnityttöä hedelmöitettävänään. Tyrni on piikikäs C-vitamiinipitoisia oranssinkeltaisia marjoja tuottava puumainen pensas. Lajikkeina meillä ovat Raisa ja Rudolf.


Oi, kuinka kevät säteilee
elämän riemuaan!
Maa onnellinen iloitsee
ja loistaa puvussaan,
ja loistaa puvussaan.

Sinua, Luoja, ylistän
taas kevään voimasta.
Teet työsi ihmeteltävän
ja siunaat luotuja,
ja siunaat luotuja. (Virsi 568:1,2)