Huomenna on miehen viimeinen lomapäivä. Tämä päivä on mennyt mehiläisten kanssa. Mies kävi pesillä hakemassa kennoja lingotakseen tämän kesän eli uuden sadon hunajaa. Hikistä hommaa tuo on valkoinen suojahaalari päällä ja kasvosuojuksena suojakypärä ja suojaverkko sekä nahkaiset suojakäsineet käsissä ja kumisaappaat jalassa.

1246289732_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Mehiläiset ovat peittäneet vahalla keräämänsä hunajan. Vahan väri vaihtelee vaaleankeltaisesta aina oranssinpunaiseen sen mukaan, mistä kasveista mehiläiset keräävät hunajan ja siitepölyn. Vahan seassa on myös kittivahaa eli propolista. Jos hunaja on ollut peitettynä pidemmän aikaa, alkavat mehiläiset kitata kennojen pintoja taatakseen hunajan säilymisen virheettömänä. Hunajakehät laatikkoineen siirretään sisälle linkoomoon, jossa kennoista lingotaan hunaja hunajalingossa eli erotellaan hunaja vahasta. Ennen linkoamista kuoritaan hunajakennojen päältä pois ns. kannet, joilla mehiläiset ovat peittäneet valmiin hunajan. Kannet kuoritaan kennoista kuorimakammalla ja kennokehikot  laitetaan hunajalinkoon, jossa hunaja irrotetaan keskipakoisvoiman avulla. Lingosta hunaja valutetaan siivilöihin, joihin vahanmuruset ja muut roskat jäävät ja puhdas hunaja valuu säilytysastioihin. Roskaton hunaja on sellaisenaan valmista nautittavaksi. Hunajan koostumus vaihtelee vuosittain satokasveista riippuen. Juoksevana pysyvää hunajaa on mm. horsmahunaja.  Suomalainen hunaja tyypillisesti on nopeasti kiteytyvää.