Maahumala on karvainen monivuotinen matala ruoho, jonka sinipunertavat kukat sijaitsevat lehtihangoissa. Maahumala kasvattaa pitkiä maanmyötäisiä rönsyjä, joiden avulla se leviää nopeasti laikkumaiseksi kasvustoksi. Maahumalan kirpeän aromikkaita lehtiä voi käyttää mausteena esim. salaatinkastikkeissa, keitoissa ja muhennoksissa. Sitä on käytetty aikanaan oluen kirkastamisessa ja maustamisessa, mistä saanut nimensä.

Humala, kasvi, joka kohoaa maasta korkealle kehikkoa tai narua pitkin, on varsi mukavan näköinen. Se istutetaan taimista ja on monivuotinen. Juuri on monivuotinen, maanpäälliset osat kuihtuvat talvella, joten näkösuojaa siitä saa vasta keskikesällä. Humalan viljely oli talonpoikien lakisääteinen velvollisuus kaikissa Pohjoismaissa. Kruunulle maksettiin veroja humalan muodossa, ja laki määräsi, kuinka monta humalasalkoa kussakin talossa piti oleman. Suomessa velvoite humalan viljelystä oli voimassa vuoteen 1915 asti. Viljellyt humalat ovat kaikki emiyksilöitä, joista käytetään emikukinnot eli humalankävyt. Hedeyksilöitä ei suvaita siksi, koska emikukkien pölyttyminen heikentää humalankäpyjen aromia. Emitähkät sopivat hyvin sisältämänsä karvaan lupulonin vuoksi mallasjuomien mausteeksi. Emikävyt korjataan syksyllä elo-syyskuussa, kun niiden väri on muuttunut kellertävään vivahtavaksi. Humalan nuoria versoja voi käyttää keväällä parsan tapaan ja salaattien raaka-aineena. Humala kasvaa meillä niin pihalla kuin mökillä.

 1248165546_img-d41d8cd98f00b204e9800998e 

Niittyhumalaa kasvaa pihalla.

Niittyhumala on ruohovartinen, matala, 5-30 cm korkuinen kasvi, jonka varret usein matavat pitkin maata. Se kukkii heinä-elokuussa sinivioletteja huulimaisia kukkia. Kukkien lakastuttua käpymäiset kukinnot näyttävät humalan tähkiltä, vaikka kasvit eivät ole läheistä sukua toisilleen. Niittyhumala sopii kukkanurmeen, pihakedolle ja leikkialueille. Se kestää niittoa ja tallausta. 

Moni tuntee muunkin humalan…