Aamulla lahdimme aikaisin tanaan liikkeelle, koska oli pitka matka edessa. Molinasecan alberguessa saimme aamupalan jo 6.30, joten pian seitseman jalkeen paasimme liikkeelle, koska juutuimme juttelemaan eilen tapaamiemme suomalaisten kanssa. He ovat olleet lahetystyossa eri puolilla maailmaa ja loytyi yhteisia tuttaviakin.

Kavelimme tanaan yli puolety matkaa asfalttiteita ja asutusten lapi oikeastaan ensimmaiset 15 kilometria. Tosin jo matkan varrella alkoi olla paljon viinitarhoja, mita taalla taas Ponferferan laaksossa ja lahiston rinteilla ainakin on.

Ponferradassa emme viihgtyneet pitkaan, koska kirkkoja ei ollut auki, vaan jatkoimme matkaa kahvien/teen jalkeen eteenpain. Luulimme, etta kuljemme maaseudulla paivan, mutta yllatykseksemme asutus olikin laajentunut pitemmalle kyliin. Matkalla oli myos paljon ikaankuin venalaisten datsoja, siirtolapuutarhoja ilman mokkeja, joissa asukkaat viljelevat tarvitsemiaan. Taalla hedelmatkin ovat kalliita, kuten yleensa hinnat ruoassa. Saimme ostaa matkan varrelta yhdelta vanhukselta joka oli kauppaamassa kottikarryistaan hedelmia, omenia ja paarynoita.

Syksyn merkit nakyvat taallakin, viljaa on korjattu ja peltoja kynnetaan ja aestetaan. Syksyn ruskavarit nakyvat ja lehtia putoilee puista.

Camponarayassa pysahdyimme nauttimaan leipaa ja juustoa ja juomaan mehua repusta, kun silmat sattuivat pankkiin. Niinpa lahdin kokeilemaan, onnsituisiko rahan saaminen, kun Casa Espanjol -pankista ei saa meidan visallakaan seteleita ulos. NIinpa tuo BBVA -pankki on sellainen, jonne meikalaisen korttikin kelpasi. Vain katalonian kieli tuotti vaikeuksia. Valinta oli toki englantikin tai saksa, mutta kun nuo selostukset ovat mita ovat, pyysin pankkivirkailijaa avuksi ja sitten toimittiin kalaloniaksi, mutta rahaa sain kateen!

Sielta sitten kavelimme rauhallisesti Cababelosiin, jonne jo ajttelimme jaada,albergueen, mutta jalat kulkivat kuitenkin edelleen ja niin kavelimme yli 30 kilometria tanaankin. Viimeiset nelisen kilometria aika huonoa tieta, jolle yllattaen tuli peraamme bussilastillinen saksalaisia turisteja, jotka siis kulkivat tuon nelisen kilometria kantamuksitta - ovat caminolla! Tulimme Villafranca del Bierzoon, jossa oli kaksi Albergueta lahekkain, mutta olimme matkalla nahneet mainoksen aivan uudesta paikasta, jota lahdimme katsomaan ja taalla nyt olemme: kahden paivan pyykit koneessa kuivumassa jo ja saimme kahden hengen huoneen kolmen hengen tavallisella hinnalla. Teimme teet ja kahvit ja mies on paivalevolla, mina loysin paikan tanne nettiin ja nautin saksalaisten kanssa juttelemisesta - on monta, jotka olivat viime yon samassa huoneessa Molinesecan alberguessa.

Siisti paikka ja hyva olo! Kohta lahdemme kavelylle ja nautimme hetken kaupungista. Ensimmaisen kerran saimme koko matkan aikana kahden hengen huoneen - toki olemme pari yota aikaisemminkin isossa huoneessa olleet kaksin.

Psalmi 23 kertoo tunteita talla hetkella - on hyva olla Paimenen hoidossa.