Ruusu naiselle!

Tänään on kansainvälinen naistenpäivä. Päivän historia ulottuu vuoteen 1857, jolloin työläisnaiset osoittivat mieltään lakkoilemalla New Yorkissa alhaisia palkkoja, pitkiä työaikoja ja epäinhimillisiä työoloja vastaan. Tätä naistenpäivää alettiin virallisesti viettää YK:n toimesta Kansainvälisenä Naisten Vuonna 1975. Kansainvälisen naisten päivän tarkoituksena on kiinnittää huomiota siihen tosiasiaan, että monissa maissa naiset ovat alistetussa tai huonossa asemassa miehiin verrattuina.

Mies sanoo, että pitäisi olla tasavertaisuuden vuoksi miestenpäivä. Joka asiassa täytyy olla tasavertainen, naisilla myös moukarinheitto ja mäkihyppy ja miehille miesten vapautusliike! Ruusu miehellekin!

Ladun varrella on hiihtosuoritusten merkintäpaikka.

Hiihdimme eilen pitkät lenkit  jumalanpalveluksen jälkeen. Messussa pienen hienon miehen pikkusiskolle sytytettiin kynttilä ja kiitettiin hänestä ja rukoiltiin hänen ja muidenkin kastettujen puolesta. Sitten illalla olimme pelaamassa pari tuntia vauhdikasta ja riemuaraikavaa lentopalloa taas suvun kanssa. Nyt jaloissa vielä tuntuu eilinen liikunta. Kuitenkin pitäisi lähteä ulos joko kävelylenkille tai hiihtolenkille, jotta en ihan nuutuisi.

Pupuset ovat taas peuhanneet viime yön seutunakin puutarhassa. Millähän ne saisi karkotettua?

Luin Jouko Halmekosken ”Kirkkonikkarin sydämellä”. Luulin hänen tuossa kirjassaan kertovan oman kodin maille rakentamastaan kirkosta paljon, mutta siitä oli oikeastaan vain yhdessä luvussa. Muutoin kirja kertoi hänen elämänvaiheensa. ”Rakastuminen on helppoa ja ihanaa. Se sieppaa täysillä mukaansa. Rakastaminen puolestaan on pitkäjänteistä työtä. Sen eteen pitää ja kannattaa tehdä nähdä vaivaa, muuten se kuihtuu pois”, toteaa hän kirjassaan, kun pohtii nykyihmisten tapaa vaihtaa puolisoa vähän väliä.

Sana tälle päivälle: "Minä opetan sinua", sanoo Herra, "minä osoitan sinulle oikean tien. Minä neuvon sinua, katseeni seuraa askeleitasi." (Psalmi 32:8)