Aamulla aikainen nousu hyttysten yötä häiritessä. Lähtö sateessa bussille. Bussissa jo tapasin Pyhille Poluille kakkosryhmän apuoppaan, joten juttukaverikin oli matkan ajaksi - vieläkin on eilinen Hesari lukematta. Kuulin, että eilen oli ensimmäisen ryhmän matkalaisista ollut TV-uutisissa juttua ja samoin tämän päivän Hesarissa ja täkäläisissä paikallislehdissä. Tänään lähti toinen ryhmä vaeltajia, 24 kappaletta, Pyhille Poluille.

Vuoksenniskan kirkolla eli Kolmen Ristin kirkolla oli pyhiinvaeltajien matkaansiunaus

Kalle Elonheimon Pienen Pyhiinvaelluskirjan viitoittamana:

”Kaikkivaltias Jumala, sinä osoitat jatkuvasti laupeuttasi Sinua rakastaville ja olet lähellä Sinua etsiviä. Ole meidän pyhiinvaeltajien kanassa, jotka lähdemme hartain mielin taivaltamaan Imatralta Enonkoskelle. Ohjaa meidän matkaamme tahtosi mukaan. Varjele vaellus, yhdessäolo ja lepo niin, että me Sinun johdattaminasi pääsisimme onnellisesti pyhiinvaelluksemme määränpäähän ja kerran iankaikkiseen kirkkauteen Sinun luonasi. Tätä pyydämme Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta. Aamen.”

Jo sitä ennen oli saatu nimilaput ja päivän kartta ja lauluvihko sekä vaellussauva-aihiot, joista on matkan aikana tarkoitus tehdä omannäköisiä. (Puukko on jokaisella matkavarusteissa.)

Niinpä puolenpäivän maissa lähdimme matkaan. Kuljimme metsäisiä teitä paikallisen Suomen Ladun jäsenen opastaessa reittiä hyvin.

Pian lähdön jälkeen kohtasimme pojan, jolla oli kaksi kalaa ja viisi leipää - Andreaksen kohtaama poika evankeliumeista! Saimme spelttisämpylän evääksi ja vettä/mehua. Jatkoimme matkaa välillä pysähdellen mielenkiintoisissa kohteissa. Tulimme paikalliselle luontopolulle Risuniemeen, jossa olikin meille kenttälounas:

Pojan onkimat kalat (ja muutakin kalaa!) oli paistettu ja saimme nokipannukahvitkin leivän ja vihannesten ohella. Jatkoimme matkaa Ruokolahdelle. Nautimme matkasta.

Ei enää satanut tänään koko matkan aikana ja metsäkin oli kuivanut - sadehousut olivat ihan liikaa, vaikkei muita ollutkaan. Hyttyset kyllä nauttivat vaeltajista, siis hyttysiä oli paljon!

Jaakkiman opistolle pääsimme saunaan ja uimaan, syömään ja majoittumaan ensi yöksi. Jaakkiman kristillinen opisto sijaitsee Ruokolahdella luonnonkauniilla paikalla Saimaan niemessä. Opisto antaa monipuolista ammatillista, ammattisivistävää ja yleissivistävää koulutusta, muun muassa lastenohjaaja- ja koulunkäyntiavustajakoulutusta.

Opiston auditoriossa on lasi-ikkunamaalaus.Työ valmistui 1997 ja tekijät Maire Pyykkö, miehensä Arkadi Anishtshik ja heidän poikansa Denish. Työn nimi on "yksin", kuvaa  Kristuksen välitys ja sovitustehtävää ihmisten maailman ja Jumalan välillä. Työssä risti on kuvattu opiston tunnusmerkkinä olevan ristin mukaan, pystypuu musta, kuvaa ihmisen syntisyyttä, poikkipuu punainen, kuvaa Kristuksen sovitustyötä (vuodatti verensä meidän tähdemme) kun nämä musta ja punainen kohtaavat ristin keskiosassa syntyy puhdas ( tunnusristissä kirkas hopea), maalauksessa puoliläpäisevä peililasi, joka heijastaa salin sisätilaa, mutta josta näkyy myös ulkopuolella oleva maailma. Värit musta ja punainen ovat myös Karjalan värit, kuvaa opistoa karjalaisena opistona. Maalauksen alaosassa on nähtävissä mm. rakennuksia ja ylöspäin kohoavat kädet tai liekit, miten kukin ne näkee. Ylhäällä on Jumalan maailmaa,mm. kaikkinäkevä silmä ja Puhän Hengen tunnuksinä kyyhkysiä.

Ihan hyvä olo tämän ensimmäisen päivän "harjoituslenkin" jälkeen, vain 14 km kävelimme näin alkuun. Huolto (=Tuomo Jantunen)toimii hienosti.

Emme kohdanneet Ruokolahden leijonaa emmekä karhujakaan, koska meidät lähetettiin matkaan karhuräikällä - pelottimella.