Minä luistin kuudennen päivän Pyhistä Poluista ja lähdin ajelemaan autolla Varkauteen Suomen Lähetysseuran vuosijuhlille, jossa  olin vuosikokouksessa ja muutenkin mukana juhlilla tuon lauantaipäivän. Mies vaelsi jo edellisenä päivänä eli 11.6. kuudennen päivän osuuden, koska hän kulki ensimmäisessä testiryhmässä päivää meidän ryhmäämme edellä. Kakkosryhmä, jossa muutoin vaelsin, joutui tuon saman osuuden kulkemaan vesisateessa.

Miehen kuudes päivä Pyhillä Poluilla:
 
”Hotelli Herttuasa lähdettäessä eurooppalaisen aamupalan jälkeen vatsa oli täysi. Päiväevääksi saimme ottaa eteisestä pussin, joka vaeltajien mielestä oli hyvin niukka: sämpylä, keksi, hedelmä ja mehu. Lisäksi saimme spelttisämpylöitä. Taas paikallinen opas lähti kahdeksan maissa vetämään joukkoa.
Reittiä ei ollut merkitty maastoon alkumatkasta minkäänlaisin merkein, vaan kuljimme oppaan johdolla. Yksi hyvistä levähdyspaikoista ennen TV-mastoa oli järven rannalla. Siinä oli grillikatos ja rantakivillä oli mukava istua ja syödä eväitä. Matka jatkui pieniä kyläteitä pitkin kohti Enonkoskea.
 
Sovitussa risteyksessä piti olla juomahuoltovesikanisterit ojapusikossa, mutta emme niitä nähneet. Kun pidimme taukoa, siihen tuli paikallinen oppaan tuttava, joka kutsui meidät kotipihalleen, jossa hän tarjosi kylmää mehua ja hyvän taukopaikan parisataa metriä reitiltä poiketen. Seuraavatkin saivat käyttää tätä pihaa taukopaikkana ja levähtää talon pihalla (ja päästä hyvään puuceehen).
Matkalla ei ollut tänäänkään mahdollisuutta poiketa mihinkään kauppoihin tai kioskeihin, vaan seutu oli hyvin harvaanasuttua maaseutua.
Lähempänä Enonkoskea levähdyspaikkanamme oli Ekin erämajat, jossa oli kota lämpimänä ja saimme nokipannukahvit. Tietysti hyvin kysytty yksipaikkainen puucee. Naisten ykköskysymys aina oli: ”Onko puuceetä?”
Kodassa oli lämmintä noin 40 astetta, joten istuimme ulkopuolella kivillä juoden nokipannukahveja.
Sitten oikaisimme pienen vaikeakulkuisen pusikon läpi polulle, jota pitkin kävelimme muutaman kilometrin tuolta Erä-Portilta Kattilalammen kautta. Ylitimme pienen ojan, joka oli Enonkosken ja Kerimäen kuntien rajana.
Samalla olimmekin jo ensimmäisen majapaikan pihassa Vetojärvellä. Tänä päivänä majoituimme kolmeen eri mökkimajoitukseen. Tämä oli isoin niistä, jossa oli meillä sauna ja ruokailu. Ruokaa odotellessa oli yhteinen iltahartaus. Ne, jotka majoittuivat toisiin mökkeihin noin kahden, kolmen kilometrin päähän, ruokailivat ensiksi, jotta pääsivät lähtemään yöpymispaikkoihinsa, joissa olivat noin kahdeksan maissa.
Majoitusmökeillä jotkut lämmittivät sielläkin vielä saunan. ”
Mökit olivat Vuorikoskella Kourunlahden itärannalla, jonne tieltä laskeuduttiin hyvin jyrkkää rinnettä. Ilman nelivetoautoa sinne ei olekaan autoilla kulkemista.