Palasimme vaeltamasta Pyhiä Polkuja eilen illalla sen jokaviikkoisen (joka jäi väliin viime sunnuntaina!) lentopallopelin jälkeen kotiin. Kotona olivat jo nukkumassa pari lastenlasta vanhempineen. Tänään sitten kerkisimme leikkiä pienten kanssa ja jutella isompien kanssa. Olemme purkaneet matkavarustuksemme ja pyykkiäkin on jo pesty kaksi koneellista ja kolmas on menossa.

 
Lapsenlapsille pystytettiin kokeeksi laavu, tällä kertaa sisälle. Siellä oli kiva leikkiä ja köllötellä.
 
Pihalla kukki hienosti alppiruusu. Se oli avannut vaelluksen aikana nuppunsa. Muutenkin piha rehottaa: rikkaruohoja on kasvanut kasvimaille runsain mitoin. Mies on kulkenut ruohonleikkurin perässä erinäisiä askelia pitkin iltapäivää.
 
Ruohosipulikin kerkisi kukkimaan.
 
Vattukin on näin pitkällä – muutaman viikon kuluttua alkaa punertaa.
Arvaatko, minkä kasvin kukkia on tässä purkissa! Tämäkin oli riehaantunut kukkimaan tosi leveästi retken aikana.

Sana tälle päivälle: ” Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani. Sinä suojelet minua kädelläsi, johdatat paimensauvallasi. (Psalmi 23:4)