Aamulla ennen kuutta heräsin ja pakkasin loput tavarat matkalaukkuun ja reppuun. Puoli seitsemältä emäntä ja tytär lähtivät kanssani vielä ostoksille. Ensimmäiseksi menimme konditoriaan ostamaan pretzeleitä eli suola- ja juustorinkeitä. Sitten hedelmätorille ostamaan soppamausteita

ja aprikooseja. Vielä kävimme Arkadin Sparkaupassa ostamassa monenlaista paprikamakkaraa ja paprikamausteita ja leipäkaupassa leivänostossa.

Saimme lähtölahjaksi tällaisia. Perheen isäntä oli jo lähtenyt töihin sillä aikaa, joten hän jäi hyvästelemättä.

Me muut kävimme aamupalalle. Juttelimme ja teimme lähtöä linja-auton pakkauspaikalle. Tavarat perheen autoon ja lähtö.
Saattajia ja saatettavia.
Matkajoukkomme oli hyvin koossa ja lähtölaulun
ja jäähyväisten jälkeen pääsimme lähtemään jo vain vartin aiotun lähtöajan jälkeen eli 9.15 ensin kohti Siófokia.
Siófok on Balaton-järven etelärannalla. Se on suosittu unkarilaisten (ja muidenkin) lomakohteena. Siófok on Oulun ystävyyskaupunki. Kirkkoherra Márton Józsan johdolla paikallinen seurakunta ryhtyi rakentamaan luterilaista kirkkoa eli ”Kristuksen laivaa”.  Suunnittelutyö alkoi jo kesäkuussa 1985, välittömästi sen jälkeen kun kaupunginhallitus oli tarjonnut maa-alueen kirkon rakentamista varten.  Kirkon ja pappilan suunnitelman laati Kossuth-palkittu arkkitehti Imre Makovecs.Kirkon sisustus on sisustusarkkitehti Gàbor Mezein suunnittelema. Oulun tuomiokirkkoseurakunta tuki rakentamista mm. lähettämällä koko kirkkorakennukseen tarvittavan puumateriaalin.  He valmistuttivat myös kirkon penkit ja alttarikalusteet Suomessa.
  Siofókin luterilainen kirkko
Siofókin luterilainen kirkko näyttää tästä suunnasta katsoen ihan hautovalta kanalta ulkoapäin!
Kirkkosali kohti alttaria
Kävimme kirkon ohella Siofókissa myös Balatonin rannalla pikaisesti.
Pidimme lounastauon Székesfehérvarissa, josta on noin 65 kilometriä Budapestiin.  Székesfehérvarissa oli keskiajalla kuninkaallinen residenssi eli hallintopaikka ja se oli yksi Unkarin tärkeimmistä kaupungeista. Kaupungin nimi Székesfehérvár tarkoittaa "valkoinen linna tuoli / istuin". Sana szék tarkoittaa samaa kuin "paikka" ja "valtaistuin". Unkarin ensimmäiset kuninkaat kruunattiin täällä ja haudattiin tänne.
Budapestissa polkupyörä oli päässyt suojaisaan paikkaan lukittuna.
Barbie-bussikin odotteli matkustajia Linnavuoren kupeella.
Budapestissä emme kerinneet  kuin Linnavuorella hetken viivähtää. Matiaksen kirkko eli Kruunajaiskirkkokin oli korjattavana ulkoapäin. Matiaksen kirkko (Mátyás templom) on nimetty keskiajalla Unkarissa hallineen kuninkaan Matthias Corvinuksen mukaan. Uusgoottilaista kirkkoa kutsutaan myös Kruunajaiskirkoksi, sillä kirkossa on vihitty avioliittoon Corvinuksen lisäksi myös Keisari Frans Josef I. Rakennus on alunperin 1200-luvulta, se toimi turkkilaisvallan aikana moskeijana, 1600-luvun lopulla kirkko tuhoutui pahasti Budan valloituksessa ja lopulta 1900-luvun lopulla kirkko rakennettiin nykyiseen uusgoottilaiseen muotoonsa.
Tapasimme kuitenkin Somógyin perheen isän Karólyn ja tyttäret Èvin ja Timin, jotka esittelivät meille linnan seutua.
 Historiallisen ja romanttisen Budapestin lukuisista nähtävyyksistä tunnetuin lienee Linnavuori Budan puolella, jolla sijaitsee myös Kuninkaanlinna. Kalastajalinnake on kaunis 1800-luvulla valmiiksi saatettu keskiaikaista linnoitusta muistuttuva linna, joka koostuu lukuisista holvikaareista, tornista ja näköalapaikoista.
Budapest on jakautunut kahteen osaan Tonava-joen kummallekin puolelle: lännessä kukkulaiseen Budaan ja idässä tasamaiseen Pestiin.
Istuimme viimekesäisten vieraittemme kanssa myös jäätelöllä.
Hyvää, kylmää ja laktoositonta.
Kuuluisin silloista on ns. Ketjusilta, joka on vaikuttavan näköinen valoineen varsinkin iltahämärässä. Mutta tämä silta ei ole kuitenkaan ttuo Ketjusilta, vaan yksi silloista Budasta Pestiin.
Sitten lähdimme ajelemaan lentokentälle, jossa saimme tietää, että koneemme oli myöhässä tunnin verran.
Tavaroita tarkistettiin ja laitettiin matkaan.
Hyvästelimme saattajamme Pécsin Suomi-Unkari-seuran puheenjohtajan ja poikansa.
Kotimatka sujui hyvin ja kaikki ryhmäläisemme saivat matkatavaransa kunnossa mukaan Helsingissä, josta matkamme jatkui tilausbussilla Lahteen ja sieltä kotiin.
 
Loppumatkan, vaille kilometrin, sitten kävelimme vetäen perässämme matkalaukkua. Hyvin olimme perillä seuraavan päivän puolella ja koti oli kunnossa ja kasvitkin hengissä.

Kiitos matkasta niin unkarilaisille ystävillemme kuin mukana reissussa olleillekin!