Mies lähti lastenlasten perheeseen rakennusavuksi ja lastenhoitoonkin pariksi päiväksi. Niinpä minulla on ollut kaikessa rauhassa pöytäkirjojen ja toimintakertomusten ja muiden kokousjuttujen valmistamista tämän päivän urakkana, silityksen ja siivouksen ohella. Takkakin piti lämmittää – tavallisesti se on ollut miehen hommia.

 
Kiva takan vierellä on istuskella.  Luin taas kirjankin. Tänään oli vuorossa Elisabeth LaBanin yhdessä äitinsä ja appensa kanssa kirjoittama ja Virpi Vainikaisen suomentama (ja kai soveltama) Isovanhempien käsikirja. Leikkejä, ajanvietettä, ohjeita, ongelmia ja kaikenlaista kivaa. Kirja alkoi vauvanhoidon kertauskurssilla, kertoi peleistä ja leikeistä ulkona ja sisällä, antoi askartelu- ja ruoanlaittovinkkejä ja ohjeita yhteisille retkille, raivarinhallinnan peruskurssi…
 
Aivan ihan hiihtopäivä oli taas. Lunta sateli hieman ja keli oli luistava. Laduilla vain ei ollut väkeä hiihtämässä iltapäivällä: pari koululaista taas kuljeskeli reppu selässä kotiinpäin ”oikoen”.  Kymmenen kilometriä hiihtelin nauttien parin asteen pakkasesta ja höttölumen putoillessa taivaalta. On ollut mukava olla ulkona raittiissa ilmassa ja samalla on saanut liikuntaa tämä laiskan kroppa.
 
Päivän sana: "Älä luulottele olevasi viisas; pelkää Herraa ja karta pahaa. Siinä on sinulle lääke, joka pitää koko ruumiisi terveenä." (Sananlaskut 3:7-8)