(Tämä on kuvattu Enonkosken luostarissa syksyllä 2010)
Olimme lähdössä tänään laturetkelle, mutta tuuli niin paljon, että suosiolla jäimme kotiin. Niinpä radion ja television kera vain hiihdimme tänään seuraten Vöyrillä olevia hiihdon suomenmestaruuskisoja.
Tuuli toi lumet puista ja ylen määrin kuivia oksia, roskaa. Eilen survoin hedelmäpuiden suojusten reunat ja tänään ne ovat taas lunta täynnä, kun tuuli on kieputellut lunta voimalla ympäriinsä. Pitäisikin kylvää tuhkaa puiden ympärille jänösille pelotukseksi.
Ei tuo urheilu tänään sentään sohvaperunaksi jää, vaan olemme juuri lähdössä pelaamaan sunnuntaista lentopalloamme.

Tämän sunnuntain sanoma Jeesus auttaa hädässä, kehottaa meitä jättäytymään kaikessa Jeesuksen varaan. Hän auttaa meitä sisäisessä ja ulkonaisessa hädässä. Luonnonvoimatkin ovat Jeesukselle alamaisia. Ihminen on kaikessa riippuvainen hänestä. Usko häneen, joka tyynnytti myrskyn ja pelasti Pietarin hukkumasta, voittaa toivottomuuden ja antaa uutta luottamusta.

"Jeesus, Vapahtajamme.
Sinä tiedät, mitä on olla myrskyssä.
Meidän ei ole helppo luottaa siihen,
että kaikki on sinun hallinnassasi.
Pelkäämme ja hätäännymme
niin kuin opetuslapset silloin,
kun he joutuivat myrskyn keskelle.
Ihmettelemme sinun voimaasi
ja viisauttasi.
Sinä saat myrskynkin tyyntymään.
Vetten velloessa sinä nukuit rauhallisesti.
Meillä ei ole sinun vahvaa uskoasi.
Tahdomme jättää kaikki pelkomme
ja huolemme sinulle.
Tyynnytä sinä ne myrskyt,
joihin joudumme.
Kiitos, että kuulet rukouksemme."