Tein tänään maa-artisokka-palsternakka-porkkanakeittoa. Laitoin siihen noin kilon artisokkaa, puolisen kiloa palsternakkaa, kolme isohkoa porkkanaa, noin 1,25 litraa vettä, 2 kanaliemikuutiota, mustapippuria, 2 dl ruokakermaa ja paljon kuivattua lehtipersiljaa. Keitin juurekset, soseutin ne sauvasekoittimella ja lisäsin loput aineet sekä vettä, että tuli sopivan samettinen keitos. Keittoa riittää vielä pakastettavaksikin.
 
Leivoin kaurasämpylöitä ja vuokaleipää.  Sämpylät paistoin muffinsivuoissa. Puolukka- sekä kurpitsapiirakoita ja
 
omena-kanelikierrepullia innostuin myös väkertämään pullataikinasta.
Hiihtämässäkin käväisin. Keli oli hyvä, samoin sopiva lämpötila, mutta en hiihtänyt kuin normaalin lyhyen lenkin, koska halusin tutkia puutarhaa.
 
Laitoin jalkaani lumikengät, jotta lumessa oli helpompi liikkua.
 
Pupuset olivat taas käyneet syömässä pienen päärynäpuun oksia ja ison omenapuun oksia. Pienet puut on suojattu verkoilla, mutta kummasti lunta on tullut ja sen päältä on yletetty napostelemaan noita oksia. Niinpä survoin puiden ympäryksillä lumia, jotta pupuset eivät yltäisi näykkimään noita oksia.
 
Luin kirjan Työn taso riittämätön, kertomus työpaikkakiusaamisesta (Ilona Korhonen, Atena 2010). Teos kertoo tosielämän tapauksen. Se antaa lohtua samojen asioiden kanssa kipuileville. Se sanoittaa työelämän epäreiluuksia, kiusaajien kohtuuttomuutta ja itsetunnon murenemista. ”Ei siellä kukaan lyönyt, ei varsinaisesti haukkunut eikä solvannut, ainoastaan väitti, etten kykene suoriutumaan työstäni ja antoi ymmärtää, että käsityskyvyssäni on jotain pahasti vialla. Oli perustavanlaatuisella tavalla vääränlainen, ja kun tein jotain oikein, asia vaiettiin kuoliaaksi mahdollisimman tehokkaasti. .. Kipeimmältä tuntui se. että minun katsottiin olevan niin paljon huonompi kuin muut, ihmisarvoltani niin puutteellinen ja vähäinen, että mitään normaaleja käyttäytymissääntöjä ei enää tarvinnut noudattaa kohtelussani.  Lisäksi syrjijäni olivat johtavissa asemissa olevat…”