Kävin apteekissa. Sähkökatko. Jätin sinne reseptin ja lupailin tulla hakemaan parin tunnin kuluttua. Kun palasin lähetyspiiristä apteekkiin, eivät siellä vieläkään tietokoneet olleet päässeet toimintaan. Niinpä en voinut saada reseptillä hankittavaa lääkettä. Olin lähdössä pois, niin farmaseutti sanoi, että voi hän minulle varatusta lääkkeestä antaa osan. Niin sain viikon annoksen ja resepti jäi apteekkiin, jonne menen huomenissa/lähipäivinä maksamaan lääkkeeni ja saan loput. Kun koneet eivät toimineet, ei kuulemma voitu saada lääkkeen hintoja selville – tätä nykytekniikkaa! Käsikauppalääkkeitä pystyttiin kyllä myymään. Vanhanajan systeemikö toimisi paremmin?

Olin lähetyspiirissä. Pieni on tuo joukkomme. Olen yrittänyt miettiä, mikä olisi se vetovoima, jolla saisi lisää väkeä mukaan. Ja mikä olisi se idea, jolla nykyihmiset sitoutuisivat toimintaan: rukoilemaan ja antamaan omastaan samalla kun saavat yhdessäoloa, tietoa, kahviakin.
Kyläilimme illansuussa ystävän luona. Tutustuimme hänen remonttinsa tuloksiin. Kaunista ja lämmintä. Perusteellista vanhaa vaalien saatu hyvä lopputulos, joka tietysti vaati kustannuksia ja työtä ja aikaa ja vaivaa. Lopputulos varmasti palkitsee käyttäjän. Vanhan hyvään kuntoon saattaminen ei ole mikään helppo homma, mutta joskus se kannattaa.
 
Oma remontointimme edistyy pikkuhiljaa. Roskaa ainakin tulee koko ajan.

"Onnellisia ne, jotka saavat voimansa sinusta, ne, jotka
kaipaavat pyhälle matkalle. Kun he kulkevat vedettömässä
laaksossa, sinne puhkeaa virvoittava lähde, ja sade antaa
heille siunauksensa." (Psalmi 84:6-7)