Pyhät oksat ovat kuuluneet kirkollisiin pääsiäiskulkueisiin jo 500-luvulla. Siunatut oksat ovat liittyneen nimenomaan palmusunnuntaihin. Niin myös palmunoksia on heiluteltu kulkueissa kristittyjen keskuudessa nykyäänkin eri puolilla maailmaa.
Palmusunnuntai on karjalaksi ”virposunnuntai”. Sana ”virpoa” tulee venäjän sanasta ”verba”, ”paju”.
Virpomisen tarkoituksena on toivottaa siunausta virvottavalle. Virpovitsalla läiskytellään lempeästi virvottavaa sanoen samalla lorua, jossa toivotetaan siunausta, muistellaan Jeesuksen ratsastamista Jerusalemiin ja toivotaan ehkä palkkaa. Siunattu oksa annetaan virvottavalle. Virpoja on siunauksen tuoja eikä silloin pukeuduta noidaksi, joka edustaa aivan päinvastaista voimaa. Kristuksen risti on meidän suurin aarteemme, sillä siinä on toivo ja pelastus. Siksi tänään tuomme teille oksat ja siunauksen niiden mukana. Siunaus tulee ristin mieheltä – Jeesukselta. Näin kerroin kirkossa perhemessussa, joissa meillä oli päiväkerholaisten valmistamia virpovitsoja. Lauloimme virttä 15 ” Tiellä ken vaeltaa”samalla heilutellen pajunoksia ja virpovitsoja.

Jumalanpalveluksen jälkeen oli vielä hautajaiset. Joskus maalla on hautaansiunaus sunnuntaisinkin.

Illansuussa olimme vielä pelaamassa lentopalloa. Varsin tasaista oli peli miestne ja naisten puolen välillä, kun hiki päässä ja vähän muuallakin innokkaasti palloa jahtasimme.

 

Yksi eduskuntavaalien äänestyspaikkakin oli samalla koululla, jossa käymme pelaamassa.

Vaaliuurna.

Ilta kuluikin rattoisasti television ääressä eduskuntavaaleja seuraten lähes puoleenyöhön saakka. Varsinainen jännitysnäytelmähän tuo oli! Oma edustaja jopa pääsi läpi...