Tuoksuherneet kukkivat pihan kukkalaatikossa.

Tuoksuherne on yksivuotinen, köynnöstävä kasvi. Sen alkuperäinen väri on violetti, mutta nykyiset lajikkeet voivat olla valkeita, kermanvärisiä, vaalean tai tummanpunaisia, oransseja, lohenpunaisia, sinisiä, liloja tai purppuranpunaisia.  Hajuherne eli tuoksuherne (!)voi kasvaa noin kaksi metriä pitkäksi. Sen kukat ovat suuremmat kuin ruoaksi käytettävien hernelajien. Siemenet kehittyvät palkoihin, mutta niitä ei voi syödä ja koko kasvi on myrkyllinen. Kasvi kestää maljakossa kauan, kun poistaa kukkineet eli palkojen alut. Kasvi on myös melko hyvä mesi- ja ravintokasvi perhosille. - Tuoksuherneen voi katkaista ja latvukset, joissa on vähintään kaksi lehtiparia, voi juurruttaa vesilasissa uusiksi pikkutaimiksi. Kasvatus vaatii vahvan mullan ja korkeahkon ruukun. Kivoja ne ovat maljakossa.

Eilinen päivä kului hautajaisissa ja käväisimme taas poimimassa hieman mustikoitakin lähistöltä. Illalla vielä riivimme monta kiloa  punaisia viinimarjoja, missä olikin kovempi työ kuin luulinkaan. Minusta punaiset ja yleensä viinimarjat tulee poimia terttuineen. Silloin ei niiden mehukaan kirvele sormia.

Kesäkurpitsat ovat muutaman viime päivän aikana alkaneet kasvaa vallan hurjasti. Niitä kuten kurpitsojakin on muutama taimi ja molempien lehdet ja varsi leviävät laajalle. Talvikurpitsat kurkottavat karhunvattupensaikonkin läpi. Kun olen kastellut kurpitsoja, niin karhunvatutkin ovat saaneet osansa ja niidenkin juuristo levittäytyy kurpitsapenkkiin ja kasvimaalle asti.

Vatut kypsyvät vauhdilla puutarhassa jopa niin nopeasti, että osa homehtuu ennen kuin ne kerkiää poimia. Kuvittelin poimivani niitä vain joka toinen  päivä, mutta näköjään ne on käytäv'ä läpi jokaikinen päivä. Onneksi vadelmien varsia ei ole kovin paljon (vaikka harmittelinkin myyrien tuhoja niiden suhteen - joskus myyrät tekevät hyvääkin työtä säästäen minun työtäni!).