Olimme mökillä tiistaista keskiviikkoon. Oli luvattu paljon sadetta, mutta suurimman osan ajasta oli poutaista.

Pihalla siellä vielä kukkii kesäkurpitsakin. Se on tuottanut tai oikeastaan ne mökinkin kaksi ovat tuottaneet monen monta hedelmää tänä kesänä. Isompi ongelma on ollut, mihin ne kesäkurpitsat voisi upottaa, etteivät pääsisi katoksessa vain mätänemään. Jotenkin tuntuu, etten jaksa jatkuvasti tehdä hilloja ja mehuja - eivätköhän ne ala riittää jo meille tulevaksi talveksi. Leipää, puuroa, eturuokaa...

Karvalaukkuja, herkkutatteja ja muita hyviä sieniä on mies löytänyt paljon . Suolasieniäkin siis riittää. Minä olen erikoistunut vain suppilovahveroiden, kantarellien ja mustien torvisienten poimintaan. Toki juuri mies löysi hienon torvisieniesiintymänkin aivan mökin lähettyviltä.

 

Näiden sienien nimiä en tiedä, mutta oli hienon näköinen "metsä" niitä. Näitä en poiminut!

Tiistaina illalla vietimme ystävän kanssa kesäkauden päättäjäisiä samoin kuin olimme viettäneet monet vuodet yhdessä mökillä sen alkajaisiakin. Saunoimme ja parantelimme maailmaa ja toki kirkkoammekin ja saimme rukoilla yhdessä.

Leivoin taas kerran sämpylöitä ja lisäksi samasta taikinasta omenapiirakoitakin. Mökillä teen useimmiten taikinan vain lusikalla sekoittaen.

Olen lueskellut viime aikoina  Lee Farberin kirjaa Rakas isoäiti. Siinä kerrottiin monista isoäideistä juttuja, mitä he tekivät lastenlastensa kanssa ja millaisia he olivat. Kirja antoi monia mukavia ohjeita, mitä lastenlasten kansa voi puuhata niin sisällä kuin ulkona, kaupungissa kuin maalla. Tekijä sanoo, että isoäidit ovat ehtymättömiä tiedon, vanhojen  tarinoiden ja kaikenlaisen huvituksen lähteitä. Isoäideillä on lapsiin toisenlaiset siteet kuin vanhemmilla! Isoäidit voivat jakaa muistoja ja kokemuksia monella ikimuistoisella tavalla.