Eilen illalla pelasimme lentopalloa, mutta aika voimattomina, koska flunssa on iskenyt. Propolista on otettu ja C-vitamiinia ja kuumaa mustaviinimarjamehua ja hunajaa nautittu niin mehussa kuin muutenkin, mutta kunto ei ole vielä noussut. Tuli pakollinen lepo näin kesken joulutouhujen.

Pelistä kotiinpalatessa huomasimme ovella paketin. Siinä oli muun muassa minulle käsityöpussi. Se pääsi heti käyttöön: laitoin siihen lapasentekeleeni... ja saimme komean orkidean, joka pääsee miehen hoitoon (hän on meidän kukkavastaava!) Kiitos Minna!

Kaljaa on pantu. Joululeipääkin kokeilin leipäkoneella. Hyvänmakuinen, mutta tosin kuori tuli siihen aika kova, joten seuraava kokeilu taitaa olla käsin tehdystä taikinasta ja suoraan pellille.

Olen viime aikoina yritellyt lueskella hieman taas enemmän, kun sukat on neulottu tällä erää. Tämä Katja Kailan Äidin rukouskirja: Taivaan täydeltä sormenjälkiä on ollut pitkään mieleistä luettavaa. Nuo rukoukset puhuttelevat. Kuten " Luoja, minä luovutan sinulle epätietoisuuteni ja kärsimättömyyteni.  Minä rauhoitun odottamaan hiljaa sinun luonasi. Minä jättäydyn sinun varaasi ja luotan, että ajallasi sinä vastaat minulle."

Tänään olen kuitenkin ollut taas menossa. Piti näet kuljettaa pieni hieno mies kerhoon, mutta siitä ei tullut mitään ja mies sai opetella tuon kerhomatkan tällä kertaa, koska sain yhtäkkiä työtehtävän työtoverin jouduttua onnettomuuteen. Niinpä olin hoitokodilla joulujuhlassa, jossa esiintyivät myös läheisen päiväkodin eskarit. He lauloivat ja kertoivat näytellenkin hekin joulun sanomaa.

Sana tälle päivälle:
"Kahta minä sinulta pyydän -
niin kauan kuin elän, älä niitä kiellä:
pidä minusta kaukana vilppi ja valhe,
älä anna köyhyyttä, älä rikkauttakaan.
Anna ruokaa sen verran kuin tarvitsen." (Sananlaskut 30:7-9)