Karviossa oli lomamökkejä, joissa ryhmämme kolmeen mökkiin jakautuneina yövyimme. Aamulla oli taas aikainen lähtö ja kuuden jälkeen heräilimme ja kasasimme tavaramme ja lähdimme puolen kilometrin päässä olevaan lomakeskuksen päärakennukseen aamiaiselle.

Aamupalan ja eilen illalla päivällisen söimme Lomakeskuksen päärakennuksessa. Siellä pidimme myös venyttelyt ja hartaushetkemme.

Aamulla aamupalan ja aamuhartauden jälkeen lähdimme Karviosta hiihtämään kohti Heinäveden kirkonlylää Kermajärven poikki. Hiihdimme jonkinlaista latu-uraa pitkin suurimman osan matkaa. Tie on merkitty kepein jäälle. Hiihtoreitin alun neuvoi meille majapaikan isäntä.

Tuuli aika lailla, pakkasta ei ollut kuin ehkä 8-9 astetta lähtiessä. Hiihdimme kohti laskettelurinnettä ja sitten järven rannan suuntaisesti uimarantaan asti, jossa nousimme maalle ja jouduimme kävelemään. Heinäveden kirkon luo  kiipesimme, kiipesimme suksia kantaen mäelle. Korkeusero järven pinnan ja kirkon välillä on 90 metriä. Kirkonmäen korkeus Kermajärvestä on 90 m ja puolestaan Kermajärvi on 90 m merenpinnan yläpuolella.

Heinäveden kirkko täyttää maaliskuussa 2012 komeat 120 vuotta. Kirkon rakentaminen kesti tasan vuoden, alkaen 12.11.1890. Kirkon vihki käyttöön 6.3.1892 Piispa C H Alopeus. Kirkko päätettiin rakentaa entiselle edellisen kirkon paikalle ja rakennusaineeksi valittiin puu. Heinäveden kirkko rakennettiin jykevistä heinäveteläisistä hirsistä. Kirkkoon tehtiin noin 2 000 istumapaikkaa. Kirkon pituus on 40 m ja leveys 30 m. Kirkko on kymmenen Suomen suurimman puukirkon joukossa.

Alttaritaulun ”Jeesus Getsemanessa” on maalannut  Johan Kortman ja se on kyseisen taiteilijan ainoa alttaritaulu.

 

25-äänikertaiset urut hankittiin J A Zachariassenilta. Ne vuonna1981 uusittiin  33-äänikertaisiksi Kangasalan urkutehtaan toimesta. Kirkon sakastia käytettiin vuodesta 1930 lähtien talvikirkkona. Seurakuntatalon valmistuttua vuonna 1963 siirtyivät talvikirkot sinne. Kirkkoon saatiin sähköistys 1971.

Kirkosta kertoi meille seurakuntapastori, joka kertoi myös, että talvella ei kirkkoa lämmitetä. Talvella kuitenkin jotkut haluavat, että heidät vihitään siellä. Niinpä myös hänen avioliittoon vihkimisensä oli talvella 1971 tuossa  kirkossa paukkupakkasten aikaan. Silloin kirkkoa lämmitettiin vielä öisin yösähköllä ja niin heidät vihittiin silti kylmässä kirkossa aamulla yhdeksältä! Nykyään kirkkoa ei siis enää talvisin lämmitetä.

Kirkosta siirryimme laskien mäkeä suksilla hurjaa vauhtia kunnantalolle, jonka edessä liehui kolme Suomen lippua salossa meidän tulomme kunniaksi

vai olisikohan sittenkin ollut Kalevalanpäivän liputus!?

Kunnantalon eteen parkkerasimme suksemmekin.

Kunnantalolla matkailusihteeri tarjosi meille päiväjuoman, pullat ja suolaiset ja kertoi tietoja Heinävedestä ja saimme paikkakunnan karttoja. Liikuntasihteeri oli laittanut monitoimihallille myös meille tarjoilut, mutta jotenkin väärinkäsityksen vuoksi menimmekin kunnantalolle yllätykseksi siellä olijoille. No, saimme liikuntasihteerinkin kahveille mukaan ja informaatiota häneltäkin ja opastusta hiihtoreiteistä. Onneksi oli erittäin ystävällinen matkailusihteeri paikalla ja onneksi saimme hyvän lämpimän paikan levätä.

Latu Kermaan lähti Monitoimihallin takaa urheilukentältä. Hiihdimme entisen Kerman Saven tehtaiden ohi ja ylitimme läheltä Kerman kanavaa järven. Noin 31 kilometriä yhteensä tuli päivän hiihtosaldoksi.

Lumisade oli alkanut jo pari tuntia aikaisemmin, mutta se ei paljon haitannut tässäkään Kerman kanavan lähistöltä jääreittiä ylitettäessä.Onneksi reitti oli merkitty jälleen kepein ja jatkui ajettuna latuna kiinteälle maalle päästyämme.

Tämän päivän matkantekoa ja vähän edellispäivänäkin on hankaloittanut järvien jäällä oleva vesi ja jään heikkous, joka on estänyt mm. latukoneen jäällä liikkumisen. Olemme joutuneet etsimään moottorikelkan jälkiä tai hiihtämään osin umpihankea. Umpihangessa ladulle on noussut melkein joka paikassa vesi  - ei välttämättä ensimmäiselle hiihtäjälle vielä, mutta viimeisille viimeistään. Reitin muilla osilla on viime viikolla ajetut latupohjat, joille on satanut muutama sentti uutta lunta. Ensimmäinen hiihtäjät ovat saaneet toimia ladunavaajina.

 

Kermassa puoli kuuden kieppeillä majoituimme Maalaistalomajoitukseen Majatalo Kotipuroon.

Heti majapaikkaan saavuttuamme saimme kuumat mehut keksien kera ja kuuma vanhan ajan pihasauna odotti kylpijöitä. Kylmä pukuhuone ja peseytyminen saunassa, jossa muuripadassa oli kuuma vesi ja kylmävesisaavit olivat täynnä.  Ei siis ollut vesijohtoa, mutta onneksi sentään sähkövalo. Saunaan mahtui kolme-neljä saunojaa kerrallaan. Hyvät löylyt!

Paikka oli muutenkin erinomainen. Ruoka oli todella hyvää ja isäntäväki ystävällistä.

Päivällisen jälkeen tutkimme yhdessä isoa karttaa ja vertailimme Heinäveden karttoja ja ohjeita seuraavan päivän matkaa varten. Venyttelimme kunnolla ja iltahartauden jälkeen lähdimme ansaituille yöunille. 

"Se, joka asuu Korkeimman suojassa
ja yöpyy Kaikkivaltiaan varjossa, sanoo näin:
      "Sinä, Herra, olet linnani ja turvapaikkani.
      Jumalani, sinuun minä turvaan."
Herra pelastaa sinut linnustajan ansasta
ja pahan sanan vallasta.
      Hän levittää siipensä yllesi,
      ja sinä olet turvassa niiden alla.
      Hänen uskollisuutensa on sinulle muuri ja kilpi.
Hän antaa enkeleilleen käskyn varjella sinua, missä ikinä kuljet,
ja he kantavat sinua käsillään, ettet loukkaa jalkaasi kiveen." (Psalmi 91: 1-4, 11-1)