Tänään lauletaan suvivirttä eri puolilla armasta synnyinmaatamme. Suomalaisille koululaisille se on perinteisesti merkinnyt kesäloman alkua. Nyt vietetään koulujen päättäjäisiä ja juhlitaan valmistuneita. Kummityttökin sai tänään ylioppilaslakkinsa samasta koulusta kuin kuopukseni aikoinaan.

Jo joutui armas aika ja suvi suloinen.
Kauniisti joka paikkaa koristaa kukkanen.
Nyt siunaustaan suopi taas lämpö auringon,
se luonnon uudeks luopi, sen kutsuu elohon..
Taas niityt vihannoivat ja laiho laaksossa.
Puut metsän huminoivat taas lehtiverhossa.
Se meille muistuttaapi hyvyyttäs, Jumala,
ihmeitäs julistaapi se vuosi vuodelta.
Taas linnut laulujansa visertää kauniisti.
Myös eikö Herran kansa Luojaansa kiittäisi!
Mun sieluni, sä liitä myös äänes kuorohon
ja armon Herraa kiitä, kun laupias hän on.

Suvivirsi kuuluu olennaisesti koulujen päättäjäisiin, juhannukseen ja moniin kesän juhliin. Se on tullut jo vuoden 1701 virsikirjaan.  Virrestä kerrotaan, että sen alun luonnonkuvaus oli virsissä vielä harvinaista 1600 -luvulla. Toisessa säkeistössä mukaan tulee opettava piirre, joka voimistuu seuraavassa: luonto muistuttaa ihmistä Jumalan hyvyydestä, lintujen laulu on seurattava esimerkki Jumalan ylistämiseksi. Noita kolmea ensimmäistä säkeistöä käytetään yleisimmin. Virren hengellisen ytimen muodostaakin neljännen säkeistön rukous: ”Oi Jeesus Kristus jalo / ja kirkas paisteemme, / sä sydäntemme valo, / ain asu luonamme.” Siksi olenkin ehdottanut tämän virren valinneille vihkipareille, että ottakaa myös tämä neljäs säkeistö mukaan. Suvivirttähän käytetään kesävihkimisissä usein vihkivirtenä.