Suomeen palsternakka levisi aluksi lääkekasvina. Turussa palsternakka tunnettiin ainakin jo 1700-luvulla. Palsternakan käyttöön keitoissa ja juomissa opasti myös Elias Lönnrot. Paitsi ravintokasvina palsternakka on jo kauan tunnettu lääkekasvina. Palsternakassa on havaittu olevan muun muassa furokumariinia, jota käytetään ihosairauksien hoidossa ja aurinkovoiteissa.

 
Palsternakan lehdet muistuttavat lehtipersiljaa, mutta muuten se on porkkanan sukulaiskasvi. Muodoltaankin se muistuttaa isoa porkkanaa. Monia kivennäisaineita ja vitamiineja palsternakassa on enemmän kuin porkkanassa. Palsternakan maun salaisuus ovat eteeriset öljyt ja korkea sokeripitoisuus. Palsternakka sopii erilaisiin keittoihin, patoihin, gratiineihin, kasvispihveihin, leivonnaisiin ja perunan kanssa soseeksi valmistettavaksi. Palsternakka saa olla vielä meillä jonkin aikaa maassa. Sato korjataan myöhään syksyllä, kun maa alkaa jäätyä. Palsternakkaa säilytetään kylmässä, +2 - +5 asteessa, mielellään kuivumista ehkäisevän muovin sisällä. Osan sadosta voi jättää maahan talveksi, esimerkiksi lehdillä peitettynä ja korjata vasta keväällä.