Eilen aloitettu kalakukon paistaminen valmistui tämän päivän puolella. Aamulla aikaisin kukko kiedottiin vielä rasvattuna hautumaan folioon. Ja folion ympärille vielä pari paksua pyyhettä lämmön säilyttämiseksi.

Sitten koitti kukon avaaminen ja arviointi. Rasvaa olisi saanut olla enemmän. Joko niin, että olisi pitänyt voidella lisää tai sitten, että liha olisi saanut olla rasvaisempaa. Aivan syötävää kuitenkin... No ensi kerralla... ei kukaan ole seppä syntyessään varsinkaan savolaiselle miehelle savolaista kukkoa laittaessaan. Lisäksi kukko oli kiekunutkin eli jossakin oli tullut sen verran rakoa, että nestettä oli yhdeltä reunalta pikkuisen tullut ulos.

Perhekerhossa olin tänään pienten kanssa. Kerho kokoontuikin muualla kuin tavallisessa kerhopaikassa, Missiokaupan vieressä. Kerhossa meille esiteltiin Suomen Lähetysseuran lähetystyötä ja samalla kävimme tutustumassa Missiokauppaankin.

Pienet pääsivät leikkimään ja värittämäänkin.

Iltapäivällä taas lounaan jälkeen lähdin pienen hienon miehen kanssa lähetystyön virikepäivään ja pikkusisko jäi nukkumaan vaunuihin papan hoiviin. Virikepäivässä Israelin lähetti kertoi siellä tehtävästä työstä ja uudesta nimikkolähetistämme, joka on kuuro itsekin ja työskentelee paikallisten kuurojen parissa. saimme muistolauseeksi: Tämän jälkeen Samuel otti kiven ja asetti sen Mispan ja Senin välille. Hän antoi kivelle nimen Eben-Eser, Avunkivi, sanoen: "Tähän asti on Herra auttanut meitä" (Ensimmäinen Samuelin kirja 7:12). Saimme lähetyspapiltamme myös pienen kiven muistuttamaan tuosta.

Tänään ei jäänytkään ulkoiluaikaa kuten eilen, jolloin kerkisimme pihalla muun muassa potkia palloa, kantaa risuja haketusta varten, touhuta hiekkakasalla ja hakea minttuakin kuivattavaksi.

Sana tälle päivälle  "On parempi kuulla viisaan nuhteita kuin tyhmien hymistystä" (Sananlaskut 7:5)