Aamulla hain päivän lehdet postilaatikolta ja samalla katselin lasten eilisiä jälkiä ja poimin pelikiviä tieltä pois. Meidän uudella tiellä on näet monta käyttöä:

Lapset leikkivät siinä monella tavalla: katuliiduilla piirtely ja "ruudunhyppääminen" on kauniilla ilmalla mukavaa puuhaa. Samoin on alkanut näkyä näillä teillä rullaluistimia ja potkulautoja ja skeittilautoja. Onneksi meillä on sentään edes 40 kilometrin nopeusrajoitus ja meidän tiemme ei ole läpikulkutie.

Oli mukavaa päästä jälleen oman seurakunnan jumalanpalvelukseen pitkästä aikaa ihan tavallisena seurakuntalaisena. Tämän päivän aihe kertoi, että elämässä on aikoja, jolloin ihminen ja ihmisyhteisöt erityisesti joutuvat ratkaisujen ja valintojen eteen. Omiin kykyihin, ihmisviisauteen ja omaan erikoisasemaan luottaminen estävät usein näissä tilanteissa kuulemasta Jumalan ääntä ja noudattamasta hänen kutsuaan.Virsi 314:5 kertoo "Kun usko heikkenee ja sydän epäilee, armosi anna koittaa, suo epäusko voittaa. Kirkasta, Jeesus, vaivas ja näytä avoin taivas."

Jumalanpalveluksen jälkeen lähdimme puutarhakierrokselle omaan puutarhaan.

Vähitellen Zilka-rypäleetkin kypsyvät. Eivät ole vielä sentään kokonaan kypsiä, onneksi, koska muutakin satoa on tulossa niitä ennen.

Tänään poimimme päärynät puusta pois. Orava oli jo ainakin viikon verran niitä nakerrellut ja tiputellut eli kertonut: kypsiä ovat.

Tänä vuonna saimme tuosta yhdestä puusta ämpärillisen. Huomenna on sitten edessä hilloaminen.