Olimme kummipojan tyttären konfirmaatiossa. Kirkossa tuo rippikouluryhmä käyttäytyi todella hienosti. Pitkään aikaan en ole tavannut noin jämptiä ja selkeää ja rauhallista nuorisoryhmän toimintaa. Myös kummit oli hyvin ohjeistettu ja istuivat myös edessä omilla paikoilla. Liturgi kertoi myös alkuohjauksessa jo tuon tavallisen, että voisitteko laittaa kännykät hiljaiselle (tietysti yhden kirkkovieraan kännykkä soi messun aikana!) ja pyysi meitä huomioimaan, että koko messun aikana ei saa kuvata kirkossa. Seurakuntaneuvosto oli tehnyt sellaisen päätöksen, ettei konfirmaatioita kuvata, vaan vasta sitten ulkona jaettaessa todistukset saa kuvata. Hieno juttu! Se rauhoitti jumalanpalveluksen.

Messun jälkeen katselimme konfirmoidun pikkusiskon kanssa kirkkoa tarkemmin sisältä ja sen monia puuveistoksia. Uuden testamentin henkilöitä ja esikuvallisia pyhimyksiä esittävistä puuveistoksista valtaosa on 1400-luvulta.
 
Sakariston oven yläpuolella oleva triumfikrusifiksi on todennäköisesti vuodelta 1430.
 
Kirkon eteisessä oli Pyhä Yrjänä ja lohikäärme.
 
Lasten kotona mies  leikki  pikkusiskon kanssa makeislaskuleikkiä.

Konfirmoidun ovessa tällainen työ kertoen poisnukkuneista isovanhemmista.

1. Juhlaan suureen, Jumalamme,
kutsut seurakuntasi.
Kasteen lahjan kerran saimme,
siitä nousee kutsusi.

2. Oppilaina Jeesuksemme
kuunnellen me kuljemme.
Toiveet, pyynnöt, arkuutemme,
kaiken tuomme Herralle.

3. Auta, että rohkeasti
tunnustamme Jeesusta.
Anna voimaa luottavasti
häntä aina seurata.
4. Kummeina ja läheisinä
saamme nuorten juhlassa
heidän kanssaan ystävinä
yhteyttä tuntea.

5. Jeesus, meitä kädelläsi
ohjaa, kanna, vahvista.
Siunaa meitä Hengelläsi,
tiellä taivaan johdata.

Kirkossa lauloimme tuota virttä 811.