Olimme kummipojan tyttären konfirmaatiossa. Kirkossa tuo rippikouluryhmä käyttäytyi todella hienosti. Pitkään aikaan en ole tavannut noin jämptiä ja selkeää ja rauhallista nuorisoryhmän toimintaa. Myös kummit oli hyvin ohjeistettu ja istuivat myös edessä omilla paikoilla. Liturgi kertoi myös alkuohjauksessa jo tuon tavallisen, että voisitteko laittaa kännykät hiljaiselle (tietysti yhden kirkkovieraan kännykkä soi messun aikana!) ja pyysi meitä huomioimaan, että koko messun aikana ei saa kuvata kirkossa. Seurakuntaneuvosto oli tehnyt sellaisen päätöksen, ettei konfirmaatioita kuvata, vaan vasta sitten ulkona jaettaessa todistukset saa kuvata. Hieno juttu! Se rauhoitti jumalanpalveluksen.
Konfirmoidun ovessa tällainen työ kertoen poisnukkuneista isovanhemmista.
1. Juhlaan suureen, Jumalamme, kutsut seurakuntasi. Kasteen lahjan kerran saimme, siitä nousee kutsusi. 2. Oppilaina Jeesuksemme kuunnellen me kuljemme. Toiveet, pyynnöt, arkuutemme, kaiken tuomme Herralle. 3. Auta, että rohkeasti tunnustamme Jeesusta. Anna voimaa luottavasti häntä aina seurata. |
4. Kummeina ja läheisinä saamme nuorten juhlassa heidän kanssaan ystävinä yhteyttä tuntea. 5. Jeesus, meitä kädelläsi ohjaa, kanna, vahvista. Siunaa meitä Hengelläsi, tiellä taivaan johdata. |
Kirkossa lauloimme tuota virttä 811.