Mökillä. Harmaa päivä ollut taas, ei ole aurinko paistanut. Aamulla kävelin parin kilometrin päähän postilaatikolle hakemaan päivän Hesarin. Samalla matkalla bongasin joen läheltä sinne levinneen ukonkellon.  Ukonkello on monivuotinen kellokasvien heimoon kuuluva kasvilaji. Se kasvaa yleensä 50–130 cm korkeaksi.  Ukonkello kukkii heinä-elokuussa ja sen kukat ovat vaaleanvioletteja. Tämän olivat kukat mielestäni kyllä sinisiä. Ukonkello ei ole Suomessa luonnonvarainen. Se esiintyy kuitenkin melko usein viljelyjäänteenä tai -karkulaisena asutuksen tuntumassa. Ukonkelloa on viljelty myös ravinnoksi: ruusukelehtiä on käytetty alkukesästä pinaatin tai lehtivihannesten tapaan, paksuuntunutta juurakkoa puolestaan parsan tai maa-artisokan asemasta.

Mustikoita olen poimiskellut. Nyt kokeilin jopa poimuriakin. Kyllähän sillä tulee paljon nopeammin marjoja, mutta ehkä pari päivää vielä saisivat mustikat kypsyä. Raakileita on joukossa vielä sen verran paljon, että putsaaminen on ikävää.

Uimavesi on lämmintä ja on mukava käydä vähän väliä uimassa.

Myyrä on ollut taas ahkerana: Maijulta sain olkikukan siemeniä ja niistä kasvattelin kukkia (eivät vielä kukkineet), niin nyt myyrä on ne katsonut vienyt mennessään.  Myyrä on myös alkanut viedä uudelleen maa-artisokan versoja. Taistelu jatkuu!

 

Pihlaja-angervo, jonka alun toin mummoni kotipaikalta Karjalasta, kukkii ja leviää liiankin kanssa. Kohta alkaa näyttää siltä kuin Karjalassa, jossa se oli levinnyt pitkin pihaa vuosikymmenien ajan.

 

Myös saunantakunen/ huussintakunen, millä nimellä mies tuota kasvia kutsuu, kukkii.