Aamupäivällä auringon noustessa pakkanen paukkui. Kävelin hakemaan pienen hienon miehen meille, kun lapsenlapset olivat lähteneet kotiinsa. Aurinko paistoi, taivas oli sininen, puut hienon lumen peittämät, askelien alla lumi narisi. Pikkuisen poskia ja varpaita ja sormenpäitä kirvisteli, mutta reipas kävely oli ihan hyväksi. Palatessa ei enää palellutkaan, kun työnsin rattaissa pientä miestä. Iltapäivän mittaan kerkesimme touhuta monenlaista: olen taas lukenut lukemasta päästyäni muiden muassa Scarryn mukavasti kuvitettuja lastenkirjoja ja samoin Mauri Kunnaksen Koiramäen Martta ja tiernapojat -kirjaa kuten lapsenlapsillekin.

Tiernapoikaperinne juontaa juurensa koulupoikien rahan- ja ruoankerjuumatkoihin, joita he tekivät loma-aikoinaan. Perinne oli jo Saksassa 1500-luvulla, mutta suomalaisen laulunäytelmän juuret ovat Oulun seudulta. Yleensä siinä on neljä laulajaa: Herodes, Murjaanien kuningas, Knihti eli Herodeksen palvelija ja Mänkki eli tähden kantaja.
Sana tälle päivälle oli: ”Karta pahaa ja tee hyvää, pyri sopuun, rakenna rauhaa!” Psalmi 34:15 ja ”Älkää maksako kenellekään pahaa pahalla, vaan pyrkikää siihen, mikä on hyvää kaikkien silmissä. Jos on mahdollista ja jos teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien kanssa.” Roomalaiskirje 12: 17-18.